Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Vesta: Ota Varovasti

Nyt on tullut treenattua vain Teslaa. Stefan ja Possun kanssa on niin tylsää hinkattavaa johon en tiedä suoraa etenemistapaa. Aivotyöskentelyä niiden treeni vaatisi eikä vain treenaamista. Ja minä ennemmin treenaan kuin ajattelen. Hah.

Teslan seuruu on mennyt aika paljon eteenpäin, vaikken ole sitä itse tajunnutkaan. Eilen meillä oli pienoiskoon maajoukkuetreenit, joissa Teslaa vähän videoitiin. Vähän edessähän se vielä on, mutta hahmottaa jo paljon paremmin paikkansa ja pysyy koko ajan samassa kohtaa. Nyt koitetaan saada sen paikka vielä vähän taaemmas ja alan olla tyytyväinen.

Tässä naputellessani tajusin senkin että Teslan kaukokäskyt sen sijaan eivät ole menneet eteenpäin. Koska ne ovat ongelmalliset, ne vaatisivat aivotyötä. Ennemmin kävelen ympäriinsä seuruuta hinkaten kuin jumppaan pikkutarkkoja kaukokäskyjä olkkarissa. No, nyt muistutuksena itselleni, aletaanpas tehdä niitäkin.

Kerronta on nyt hyppivää eikä johda mihinkään. No, seuraavana aion joka tapauksessa alkaa lisätä enemmän häiriötä esimerkiksi ihan kaikkeen. Paikallaoloon oli tarkoitus viime treeneissä, mutta tajusin ettei olla tehty mitään häiriötreenejä pitkään aikaan, ja häiriöt pelkässä perusasennossa osoittautuivat haastaviksi. Nämä on kanssa sellainen asia jota pitäisi muistaa ylläpitää, ja minä yleensä en muista.

Avoimessa uusina tulevia liikkeitä, ruutua ja kiertoa, ollaan tehty paljon. Välillä tuntuu että Tesla alkaa ymmärtää homman nimen, mutta eilen sitten taas ei. En ole aivan varma onko kyseessä pelkästään se että asia on niin uusi, vai onko Tessu oikeasti niitä koiria joiden mielestä liike on aivan eri kun sen siirtää eri paikkaan. En jaksa uskoa, koska se on aiemmin ollut niin hyvä yleistämään. Aika varmaankin näyttää.

Mitähän muita liikkeitä meillä avoimessa sitten on. Luoksetulo, sen loppua ollaan hinkattu ja se alkaa vähitellen näyttää paremmalta. Toistoja, toistoja, toistoja siihen kuitenkin vielä tarvitaan. Samaten noutoon, vahingossa Tesla karkasi eilen hakemaan maassa lojuneen ohjatunkapulan ja palautti sen kyllä suoraan ja oikein, mutta puri sitä luovutuksessa. Noudoissa se ei pure, kuten ei myöskään erikseen kapulanpitoa tehdessä, mutta liikkeen kokoamiseen näyttää olevan vielä matkaa.

Jäävät liikkeet ovat jääneet tarpeettoman vähälle, koska tahdon tehdä kaikki nopeiksi ja supermahtaviksi. Tämä tarkoittaa maahanmenon kokoamiseen alusta asti uusiksi, kuten myös istumisen. Seisomisen aion opettaa peruuttamisen kautta jotta saan sen nopean ja tehokkaan näköiseksi, mutta se tarkoittaa sitä että nyt opetellaan vasta peruuttamista.

Uskon kyllä että kaikki saadaan kasaan toukokuuhun mennessä, mutta onhan tämä silti. Yritän opetella rauhallisempaa asennetta kisan suhteen, mutta olenhan minä aivan paniikissa. Pyhä tarkoitukseni oli vain nauttia MM-kisahuumasta, mutta se on minun päänupilla helpommin sanottu kuin tehty.

MM-kisamatkaa ajatellen päätin alkaa panostaa myös arkikäytöksiin. Tesla on kiltti kotikoira jolta sujuu perusjutut hihnakävelystä yksinoloon ongelmitta, mutta päätin siitä huolimatta alkaa vähän kerrata näitä. Tänään pääsin kaverin koirakouluun istumaan nurkassa kurssien ajan, koska päätin opettaa Teslan rauhoittumaan treenihalliin. Hassulla tavalla olen treenannut sitä niin että se on odotellut autossa, ja vasta viime aikoina alkanut ottaa sitä mukaan halliin odottelemaan kehän laidalle. Se odottaa kyllä hiljaa, mutta istuu tai seisoo ja tähyilee koko ajan kentälle. Nyt haluan sen lepäävän odotusajat, joten se lienee tarpeen opettaa. Aika pitkälle päästiin jo yhdessä treenikerrassa, sitkeästi vain odotin että Tesla laittoi itse makuulle vaikka koiria treenataan ympärillä ja minulla on treenikamppeet päällä, ja lisäsin siihen sitten käskyt rauhoittumiseen ja levosta treeniin lähtemiseen. Pitkälle me päästiin yhdessä kahden tunnin treenikerrassa, mutta varmaan pitää kertailla vielä jonkin verran.

Myös ajattelin ottaa taas tavaksi käydä Teslan kanssa lounaalla paikallisessa koirille sallitussa lounaskahvilassa, niin saadaan ihan vaan toistoja näihin. Olen sillä lailla tyypillinen koiraharrastaja että kuljen vain kodin, metsän ja treenikentän väliä, ja sivistynyttä käytöstä vaativat paikat jäävät helposti välistä. Teslan ollessa pentu käytiin kaupungilla paljonkin, mutta se loppui heti kun mörköilytkin, enkä kokenut enää kaupunkikäyntejä tarpeellisiksi.

Ensi yönä on ilmoittautuminen kokeeseen johon olin ajatellut Possun ja Stefan vieväni. Mielenkiintoista harkita pistänkö ilmoa sisään, kun kumpaakaan en ole koetreenin jälkeen juurikaan treenannut.

Ei kommentteja: