Olen nyt sitten saanut tarpeekseni tuon autojen jahtailusta, ja otin käyttöön vähän kovemmat konstit, pehmeät kun eivät tunnu tehoavan. Käveltiin Nemin kanssa perjantaina noin kuuden kilometrin lenkki kohtuullisesti liikennöidyllä tiellä, ja alkumatkasta yritin kiinnittää pennun huomion nameilla auton tullessa, mutta mikään ei tuntunut olevan autoja kiinnostavampaa. Tein sitten niin, että aina auton tullessa ja koiran hyökätessä sitä kohti nykäisin hihnasta. Matkan edetessä nykäisin jo vaanimisesta, ja auton tuijottamisesta. Jossain vaiheessa koira alkoikin sitten ymmärtää, eikä auton tullessa vilkaissutkaan, tutki vaan kiinnostuneena maata. Kunpa tuo nyt sitten olisi auttanut, saattaa olla että maan nuuhkiminen kiinnosti vain siksikin, ettei koira ollut paikassa ikinä ollut.
Vienpä Nemin taas huomenna kävelemään tuonne liikennöidymmälle tielle, ja jatkan tarvittaessa kuuria. Jos koira jo tajuaa jutun jujun, laitan sille pidemmän liinan ja pyydän jonkun ajamaan pihasta ohi, ja jos koira edelleen hyökkää, nykäistään... Ja jos tuntuu auttavan, todellinen tulikoe eli koira irti... Pitänee kuitenkin ensin saada joku sijaistoiminto, kun koira taas kiinnittää huomionsa minuun autojen siasta. Seuraaminen olisi hyvä vaihtoehto. Kunpa tuo nyt auttaisi, elättelen jo toiveita. Ei kyllä välttämättä ole ihan mikään koiraystävällisin keino, mutta pakko on tapa saada pois, ihan koiran oman terveyden kannalta. Ei olisi kenestäkään mukavaa, jos penikka jäisi auton alle.
Ja vielä jotain mukavampaakin; Voittaja lähestyy! Vähän jännittää, että kuunteleeko tuo otus yhtän mitään kehässä, pihassa menee jo ihan nätisti. Mutta toivotaan parasta. Ja toivotaan vielä luntakin jouluksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti