Tänään lopultakin jotain edes vähän reenin suuntaista. Niin pitkään menty vaan sisätiloissa nameilla, lopulta vaivauduin ulos kokeilemaan uutta reeniliiviä(SBCAKn harmaa liivi). Sitäkään en ole vielä käyttänyt, kun en ole ulkona mennyt. Mutta ihan tarpeelliseksi tosiaan osoittautui, tosin täytyy keksiä parempi namipaikka(olen käyttänyt kovamuovista kippoa taskussa, mahtuu juuri housujeni etutaskuun, mahtuu tuonkin taskuun mutta näyttää uskomattoman typerältä eikä reeniliivi anna minkäänmoista liikkumatilaa kun tasku on täynnä), eli jonkin sortin kahvipussin pohja taas käyttöön.
Mutta siis itse reenistä, eikä vaan liivistä. Otettiin kaksi pientä reeniä, ulkona kumpikin. Ensimmäisessä koira liinassa ja toisessa vapaana. Ensimmäisessä otin lyhyttä sivulletuloa ja askeleen parin seuraamista. Koira kuitenkin eksyi paikalta niin raa'asti, että helpotin pelkäksi sivulletuloksi ja kontaktiksi. Tuon on sivulletulo pitkästä harjoittelusta riippumatta edelleen vähän niin ja näin, ei oikein ole sisäistänyt että jos seisoo suorassa kulmassa sivullani ei tule palkkaa, toisin kuin jos on minun suuntaisesti. Uskaltaudun kädellä korjaamaan vinoja asentoja, ja kyllä se siitä vähän alkoikin parantua. Sitten otettiin paljon ihan vaan luoksetuloa (ei tottis, pelkkää arki) ja riehuttiin muuten.
Toisessa reenissä jatkoin aiempaa, eli koiraa sivulle ja kontaktista palkka(lelulla) ja vähän luoksetulemista. Jostain syystä otin myös vähän paikallaanoloa istuen. Ensimmäinen oli vähän hakusessa, eli koira ryntäsi luokseni heti kun käännyin, mutta kun palautin sen paikalleen alkoi sujua. Koira oli näissä reeneissä vapaana(mikä lie mielenhäiriö minulla), mistä seurasi, että heti kun vapautin koiran ja laitoin lelut piiloon tämä lähti auton perään, RAAAH! Mutta auto oli vasta tulossa ja koira vaani sitä ojassa, juoksin sitten sinne päin ja karjuin täyttä kurkkua EItä, minkä jälkeen minuun iski toisenlainen mielenhäiriö. Pysähdyin ja huusin nätisti "tänne" ja koira tulee tuhatta ja sataa kieli poskella. Mitä kummaa? Joka tapauksessa upeaa. Siinä sitten koiralle lelupalkka ja sisälle ennen kuin auto lopulta huristi ohi.
Noista reeneistä täytyy sanoa sen verran, että olivat TODELLA sekavia. Olisi pitänyt suunnitella tällä kertaa kunnolla. Selvisi siis mitä teen tästä lähtien filosofian tunneilla, reenisuunnitelmaa... Koirasta taas voin sanoa, että se oli innoissaan kunnon reenistä. Sivulletuloa täytyy edelleen jatkaa nameilla ja vähemmän patukan kanssa, että saadaan se oikea asento. Ja luoksetulosta alan olla ylpeä tuon autonvaanimisen keskeytyksen tähden, pitäkin alkaa tästä kehitellä, jos saataisiin tapa kokonaan pois..
Ja vielä yksi asia, lopultakin reeniporukka! Pitäjään ollaan nyt tuumimassa jotain koirakerhon tynkää(reeniä nyt ainakin) ja minä ja Nemi ilmoittauduttiin ensimmäiseksi. Olen nyt koittanut kavereita ja tuttuja innostaa, että saataisiin porukka kasaan ja reeniä useammaksikin kuin kerraksi. Toivotaan nyt parasta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti