Disturbed: Down with the sickness

Lauantaiaamu oli hirveä. Päähän sattui ja nukuin puoliinpäiviin, kun alakerrasta alkaa kuulua huutoa. Roodin olin päästänyt alakertaan aikaisemmin hakiessani särkylääkettä, ja se oli mennyt veljen kanssa ulos. Enivei, eteisestä kuului huutoa ja minä rymistelen rappuja alas yöpaidassa ja päätäni pidellen. Kaikkialla on verta. Pelästyn tietenkin kuollakseni, kunnes minulle selvitetään että se tulee Roodin käpälästä. Mistä niistä, on täysi arvoitus, koska verta oli koiran joka jalassa polviin asti. Pikaisen, hätääntyneen selvityksen jälkeen selviää, että kyseessä on vasen etukäpälä. Verta tuli aivan järjettömän paljon, eteinen suorastaan lainehti, ja käpälästä vuoti kuin hanasta kun sitä vain piti ilmassa. Olin varma että vähintään varvas on revennyt irti. Ilmeisesti ihopoimu varpaiden välistä oli revennyt, en viitsinyt kauheasti tutkia, kuin ettei tassussa enää ollut mitään terävää. Tassuun koskeminen sattui Roodia ihan kamalasti, mutta pakko oli puristaa ranteesta kunnes verenvuoto lakkasi. Tilanne oli kammottava.

Kun verenvuoto oli saatu tyrehtymään tehtiin pyyhkeistä Roodille peti keittiöön ja se joutui makoilemaan siinä koko päivän. Istuin sen vieressä, koska aina Roodin kohottautuessa verta alkoi tulla tulvimalla. No, siinä meni kivasti koko päivä. Jossain vaiheessa kannoin Roodin ulos käymään pissalla, ylläripylläri verta alkoi taas vuotaa. Aika tyhmä päivä koiran kannalta, jahtaa yhden kissan puuhun ja lasinsirpale pilaa koko päivän.

Sunnuntaina sama juttu. En päästänyt Roodia vieläkään oikein mihinkään, kun aamulla vielä tassu vuoti verta. Illalla Rood pääsi jo liikkumaan eikä verta tullut kuin muutama pisara. Maanantaina käpälä oli jo kuin ei mitään, Rood ei enää ontunut. Eilenkin jo ihan kivasti, ontui vaan kun juoksi pitkiä aikoja pihalla vapaana. Näin ollen villiinnyin ja vein sen tänään lyhyelle metsälenkille kauniin kevätsään kunniaksi. Virhe. Puolessavälissä matkaa koira juoksi kammottavaa vauhtia ohitseni ja jätti veriset jäljet. Tassu ei hidastanut koiraa ennen kuin vähän ennen kotia, kun päästiin tielle. Kovaa mennessään tuo ei ehdi ontua, joten tassun kunnon näki vain verestä. Kun päästiin sisälle käpälä piti tietenkin nuolla kunnolla, koitin katsoa teinkö suurenkin virheen kun vein Roodin metsään, mutta ei se kovin pahalta näyttänyt. Ontuu nyt paljon, mutta opinpahan pitämään tarpeeksi pitkän toipilasajan potilaalle.. Tosin koiran kustannuksella.