Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

perjantai 17. elokuuta 2012

Timo Juuti & Hector 87: Cheap Bad Moves

Olin sitten eilen agilityepiksissä ratahenkilökuntana. Ja nyt aion avautua siitä puolesta lajia, jonka siellä näin.

Ensinnäkin pahastuin koirarotujen nykytilanteesta. Näin siellä paljon metsästyskoiria. Yhden niin kömpelön, että omistaja huusi koko ajan "tuletuletule, vauhtia, jaksaa jaksaa", ja koira kipitti perässä. Eikä sen rakenne sopinut agilityyn yhtään. Moni varmaan arvaakin rodun. Sekä pari muuta metsästysrotuista, toinen meni paniikkiin kentällä kuullessaan jonkin äänen, oli niin ääniyliherkkä. Sen kanssa metsästys varmaan onnistuisi hyvin? Ja kolmannen niin lerppakorvaisen, että aina koiran ottaessa juoksuaskelia valtavat korvat levähtivät taakse jättäen korvakäytävät paljaiksi kaikille takiaisille ja muille metsän eläimille. Sekä tietenkin paljon (omasta mielestäni, ja myös usean eläinlääkärin mielestä) sairasrakenteisia rotuja, jotka joko kisasivat, tai joiden omistaja puhui laidalla kovaan ääneen, kuinka hänen kilon painoisesta koirastaan tulee agilitytykki. Joo.

Huomasin sitten olevani roturasisti. Ainakin mitä koiriin tulee. Pahoittelen, en haluaisi olla, mutten voi sille mitään, etten pidä lyttykuonojen yskimisestä agilityradan jälkeen(vaikka upeasti se juoksi, rakenne oli päätä ja häntää lukuunottamatta ihan kelvollinen), enkä pitkäselkäisten koirien hypyttämisestä. Mutta omistajan päätös se on, ei minun.

En myöskään arvosta tuota "harrastetaan agilityä vailla kilpatavoitteita, ihan koiran huviksi" -mentaliteettiä. Osin yhden ystäväni johdosta, hän aivopesi minut :) Mutta tosiaan, nämä koiran huviksi harrastajat tuntuvat olevan sokeita oman koiransa huville, niin moni koira oli jätetty kouluttamisen suhteen puolitiehen, koska eihän huvin vuoksi harrastavan tarvitse kaikkia hienouksia hioa. Ja sitten sille koiralle huudettiin ja kirottiin, revittiin korvista ja hännästä ja karvoista, kun se ei totellut. Ja koira nautti! Ainakin omistajan mielestä. Minun silmään todella moni koira suunnilleen ryömi puomin alastulon, häntä korvien välissä ja korvat luimussa, kun omistaja karjui vieressä "HIDASTAAAAAAAA" vaikka koira olisi varmaan hidastanut huutamattakin. Mutta ennakoiva huutaminen vaikutti tuolla möllikisoissa välttämättömältä koulutus- ja kisaamistavalta.

No joo. Mikä mä olen puhumaan. Mä en edes harrasta lajia. Mutta siellä kisoissa oli muutama sellainenkin koirakko, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Muun muassa vesikoira, joka huusi koko radan ajan, ja toi mieleen isäni, koska puhui melkein yhtä paljon. Suoritus oli upea! Samoin eräällä cottonilla, ja yhdellä whippetillä. Upeita suorituksia oli muitakin, mutta nämä muistan tähän hätään. Tuntui, että laji olisi kokeilemisen arvoinen, varsinkin nyt, kun yhteistyö Stefan kanssa alkaa tuntua niin hauskalta.

Mutta mitä jos minusta tulee samanlainen "me harrastetaan vaan huviksemme, joten voin kouluttaa vähän sinne päin" -koirakko? Tulkaa huutamaan minulle jos tulee. Ei tämä onneksi ole edes ajankohtaista, koska jonot agilityyn ovat niin huimat, mutta mainittuani asiasta ääneen minulla saattaa olla paikka odottamassa seuraavalle IKKJ:n agilitykurssille. Kaikkea sitä sattuukin. Mitäs menin pässinpäisenä lupautumaan epiksiin henkilökunnaksi.


Niin, ja meiltä jäi viikonloppuna tokokisat väliin, jos joku huomasi. Sukulaismies karkasi naimisiin, piti mennä todistamaan tätä ihmettä :D Niin että Leksalle ja Pirkolle vaan terveisiä, Pirkko ehkä tätä saattaakin koiraihmisenä käydä lukemassa? Onnea vielä kovasti.

Koska ei me kyllä oltaisi oltu valmiitakaan niihin kisoihin :D Haluaisin kovasti nyt treenata Stefanovizin kanssa, josko saisi vaikka jonkun ihan tuloksenkin tänän vuonna. BH-koe olkoon seuraava etappimme, ja sen jälkeen aletaan harjoitella metrisen pk-esteen ylittämistä. Hohoo, se on suurin vihollisemme. Tai siis minun, Stef hyppii tosi korkealle itsekseen. Että fyysisesti este ei ole este, henkisesti pikemminkin.

No joo. Mä menen nauttimaan mun perjantaista, kun en enää muista mitä piti sanoa. Taikka varoituksen sanan voisin sanoa. Tulossa on Buzzador-teksti aiheesta sähköhammasharja Oral-B TriZone500. Muistaakseni se oli tuon vehkeen nimi. Mutta vain yksi teksti, koska harja ei ole tehnyt minuun erityisen suurta vaikutusta, sori nyt vaan OralB.



Ei kommentteja: