Nordman: Vandraren

Oltiin viikonloppuna koirien kanssa vaeltamassa!

Ei se mikään oikea vaellus ollut, vähän vajaa 20km Alastaron Harjureitillä. Kestikin vain kuusi tuntia. Mutta kamalan kivaa se oli, niin minusta, koirista kuin seuranpitäjistänikin. Tarkoituksenammehan oli lähteä tänä kesänä oikealle vaellukselle, pariksi päiväksi, vaikka Lappiin(koska siskon mies halusi välttämättä Lappiin). Mutta tapahtumia tapahtui, ja kanssani kaikkein innokkaimmin lähdössä ollut serkku päätti jättää tämän väliin, matka vaihtui lyhyemmäksi, päivän matkaksi, mutta häntä ei enää mukaan matkalle saanut. No, me sitten lähdimme, humanistisiskoni, (toisen) partiolaisserkkuni, sekä kahden puolikkaan palveluskoiran kanssa tälle rajoja koettelevalle retkelle. Joka ei oikeasti koetellut rajoja yhtään, viidentoista kilometrin jälkeen matka tuntui vain viideltä, ja koko kuusituntinen retki tuntui lähinnä kahdelta tunnilta. Mutta kai se on hyvä, että metsässä viihtyy ja jaksaisi enemmänkin. Sovittiin että ensi vuonna mennään paljon pidempi matka(vaikka myönnän että partiolainen ei vaikuttanut kovin innokkaalta yönyliretkelle - käsittämätöntä). Koirilla onneksi oli hauskaa koko rahan edestä, varsinkin kun ihan keskellä metsää ja tauoilla ne saivat juoksennella vapaina, kunhan eivät poistuneet polulta häiritsemään luontoa. Tulivat hyvin toimeenkin, Rood ja Stefa, ainoa rähinä aiheutui siitä kun Stef nappasi kepin Roodin suusta, ja Rood rähähti sen irrottamaan. Sen jälkeen Stef ei yrittänytkään napata Roodilta mitään.

Olen tosi tyytyväinen noihin koiriin, ne tulevat toimeen jo paremmin kuin osasin odottaakkaan. Eivät ne vieläkään leiki, mutta ne nyt eivät olekaan sellaisia koiria, että leikkisivät toisten koirien kanssa, Stef joskus yrittää, mutta Roodia ei vaan huvita. Minua se ei haittaa, en näe niiden leikkimiselle mitään tarvetta. Mielestäni on hauskempaa katsella, kun ne juoksevat peräkanaa metsässä, ja jos toinen jää jälkeen, ensimmäinen odottaa, tai palaa hakemaan sitä. Hyviä koiria.

Stefan kanssa tuntuvat kaikki treenit menevän hyvin. Viikko sitten tokotreeneissä se hyppäsi estettä oikein lupaavasti, mikä on minun mielestäni ehkä parasta ikinä! Hyppy kun on hirvittänyt minua niin, että osa ahdistuksesta on varmasti siirtynyt koiraankin. Päässäni kummittelee pk:n metrinen este, vaikkei sillä tarvitse päätään vaivata vielä vähään aikaan. Joka tapauksessa, hyppy meni mallikkaasti. Noutokin menee Stefalta hienosti, se on ihan hulluna kaiken maailman kantamiseen nykyään, se on Stefan hukassa ollut potentiaali. Haussakin viime viikon treenit menivät parhaalla mahdollisella tavalla, pistot olivat pitkiä ja suoria, ja vieläpä metsässä! Tuollaisia treenejä kun saataisiin lisää, niin Stef olisi valmis hakukoira alta aikayksikön! No joo, ehkä liioittelen vähän :)

Ja muutenkin Stefa on MAINIO koira. Mä olen koirahifistelijä, ja mulle on hirmuisen tärkeää että koirani käyttäytyvät mallikkaasti aina ja kaikkialla. Stefan kanssa kelpaa matkustaa julkisilla ja kulkea kaupungilla, se tottelee kuin unelma, ja tekee vielä hassuja pieniä lisäkiemuroita, kuten tuo hihnansa junan pysähtyessä, nostaa minulta putoavat tavarat, ja ojentaa konduktöörille junalipun(no, viimeistä se ei tee, mutta taatusti osaisi :D ).

Että näin. Meillä menee hienosti.