Blink-182: I'm Lost Without You

Ollaan nyt päästy mun iltavuorostani huolimatta treenaamaan, kun kaveri on lomilla. Niin että eilen ja tänään heti aamusta metsään harjoittelemaan esineruutua ja ilmaisuja!

Esineruutu vietiin eilen ensimmäistä kertaa keittiön ulkopuolelle. Ja se sujui kuin unelma! Stef on löytänyt sisäisen noutajansa, se kantaa mulle tavaroita erittäin mielellään ja matkan pidentäminen ei tunnu missään. Hoh. Mullon kohta esine-etsintäkoira!

Mulla on tietenkin myös todella fiksu käskysana tuohon esine-etsintään.. Opetin Stefaa tuomaan keittiössä kenkää, käskyllä "tuo kenkä!". Ja sitten olin tietenkin kamalan hämmentynyt, kun koira ei tuonutkaan metrimittaa käskyllä "tuo metrimitta!". Niin että Stefa tuo nyt kaiken kenkä -käskyllä. Ei kai se haittaa, ei se itse tiedä onko se kenkä vai ei. Joskus hamassa tulevaisuudessa saattaa joku kisatuomari kummastella, mutta ohjaajan tyhmyyshän on riittävä syy hassuihin käskysanoihin :D

Sitten otettiin niitä ilmaisuita. Stef on niin hirmuisella vauhdilla menossa maalimiehelle, että rullan ottaminen suuhun on jotenkin kamalan vaikeaa! Nämä tarvitsisivat tosi paljon lisää treeniä, kun saisin vain jostain maalimiehen. Koska toistothan tähän auttaisivat. Opetan ilmaisua siis takaperin ketjuttamalla, Stefan pitää tässä vaiheessa ottaa rulla suuhun, antaa se minulle, kiinnitän liinan ja lähetän koiran näytölle. Tyypillinen treeni menee niin, että Stefa ei ensin ymmärrä ottaa rullaa suuhun vaikka sitä sille tyrkytän, toisella kertaa ottaa sen ja sylkee pois/ei muista päästää irti ollenkaan, ja kolmannella kerralla kaikki sujuu täydellisesti. Voi kun saisi skipattua nuo kaksi ekaa toistoa, ja mennä suoraan sinne kolmanteen! Mutta ei siihen tosiaan muu auta kuin se treeni..

Treenaamisen lisäksi ollaan käyty myös lenkillä kaverini Liisin koirien Hutin ja Käpyn kanssa. Eilen Stefa oli vähän järkyttynyt, kun kivan treenin jälkeen pakotin sen ulkoilemaan kamalien, tungettelevien poikien kanssa! Huti-kelpie olisi kovasti leikkinyt, ja Käpy-kääpiöpinseri komensi vierestä. Ja Stefa vaan oli oma hienohelmainen itsensä ja irvisteli ystävällisille pojille. Mutta, sieti niitä kuitenkin. Ei sen tarvitsekaan mikään ylin ystävä muille koirille olla, kunhan tulee sivistyneesti toimeen.

Tänään kun lähdettiin treenin jälkeen lenkille, oli Stefassa muutos jo melkoinen! Se kävi välillä omasta aloitteestaankin nuuhkimassa ystävällisesti Hutia, ja Käpy oli sen mielestä varsin miellyttävä pieni otus. Ei se vielä kovasti leikkinyt, mutta jonkun pyrähdyksen otti poikain seuraksi. Ja mikäs sillä siinä olikaan ollessa, minä ja Liis kun eksyimme metsälenkillemme ja pyörimme siellä sitten ympyrää jonkin aikaa. Koirat saivat ainakin liikuntaa, vaikka katsoivatkin meitä vähän kummissaan meidän pohtiessamme tulosuuntaamme ja mihin tästä seuraavaksi pitäisi lähteä, ja hei, tuohan on tuttu puu, me oltiin tässä äsken!

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, päästiin kotiin, Stefaa väsyttää, ja mä lähden kohta taas töihin.