David Bowie: Diamond Dogs

Stefa on vaa niin hieno ja upea koira. Miten sen kanssa onkin ollut niin paljon ongelmia, kun nyt ne on kaikki vaan poissa!

Tokon treenaaminen on ihan luksusta :D Stef nauttii siitä kuin ihan uusi koira. Korvat nousevat pystyyn ja häntä vispaa, kun näytän naksutinta ja se saa pähkäillä miten se noutokapula pitääkään ojentaa jotta klickeri pitää äänensä. Makuuasennot alkaa suoristua, kun treenataan niitä vauhdikkaasti. Ja kun vapautan sen makuulta - tai mistä tahansa liikkeestä - se RÄJÄHTÄÄ vapauteen, se loikkaa suoraan ilmaan päin mua. Siitä tulee vielä samanlainen riiviö kuin Nemistä, joka aikanaan rikkoi multa yhdet silmälasit kun vapautui maahanmenosta suoraan päin mun pläsiä. On nää bortsut vaarallisia.

Seuraaminen alkaa sujua oikein, kun sain kavereilta neuvoa ja korjaan koiran makupalalla päin vastoin kauemmas itsestäni - mikä ei olisi tullut mulle itselleni ikinä mieleen! Mä olen vain kiskonut sitä lähemmäs, kun en tajunnut että toi koirahan toimii kuin auto, jos haluan sen suorassa kulkemaan lähemmäs en voi kääntää pelkkää etupäätä vaan koira menee mutkalle. Se pitää peruuttaa siihen sillai takapää edellä. Onpa taas hyvin selitetty, pitäis varmaan piirtää kuva :D Joka tapauksessa, Stef on mennyt liian kaukana musta sellaisena banaanina, että pää on lähellä ja muu kroppa kaukana. Nyt kun käännän pään kauas koko muu kroppa tulee lähemmäs, ja ta-daa, mulla on oikea seuraamispaikka! Ei kun siis koiralla..

Ja tosiaan, makuuasennossakin Stef on sellainen alistunut makarooni, muttei enää, se makaakin nykyään suorassa, naama iloisena ja valmiina hyppäämään ilmaan. Hoh, sehän alkaa muistuttaa bortsua! Myös seisomaan pysäyttämiset alan opettaa nyt uudelleen, että se siinäkin pysähtyisi esteettisemmin eikä sillai "anteeks-kun-mä-oon-olemassa-mä-pysähdyn-nyt" -tyylillä. Jännintähän tässä asennemuutoksessa on, että mä en tiedä yhtään mitä oon tehnyt :D Tietäisinpä, siitä voisi olla hyötyä muillekkin masentuneesti tottelevien koirien kouluttajille.

Mahdollisesti tää johtuu siitä, että aloin treenata tokoa samojen tyyppien kanssa joiden kanssa ollaan oltu hakumetsällä. Stef tunnistaa ihanat maalimiehet, ja on hakumetsävireessä, kun otan sillä tottista, ja se on siitä sitten jotenkin levinnyt tottisteluun myös ilman maalimiesten valvovaa silmää.. voisko olla? Toinen vaihtoehto on se, että kun on ollut treeniseuraa, Stef on joutunut odottamaan vuoroaan(se on välillä suorastaan huutanut häkissä kentän laidalla, olin ihan järkyttynyt) ja nähnyt minun "pettävän" sitä muiden koirien kanssa. Kaverin kelpparin kanssa kun häivyn näkyvistä, Stef menee ihan tolaltaan ja tekee varmasti parhaansa kun lopulta pääsee omalla vuorollaan suorittamaan. Voi sitä raukkaa. No, tällä ajatusmallilla mulla olis hyvä tekosyy ottaa toinen koira.

Ollaan alettu myös yhdistellä rullailmaisun osia kokonaisuudeksi. Niin hyvin kuin Stef osaakin mulle sen rullan tuoda, ei se toimikaan enää kun maalimies ilmestyy näkyviin. Mun pitää suunnilleen survoa se rulla koiran suuhun, jotta mä saan pyytää sitä irrottamaan ja lähettää sen sitten näytölle. Mutta ainakin se tykkää lähteä näytölle! Veto maalimiehille on muutenkin kova, hakumetsässä ollaan edistytty jo valtavasti siitä kun alettiin kesän alussa.

Ja jollei vielä tullut selväksi sanon vielä: Stefa NAUTTII treenaamisesta, ihan kaikesta! Mua motivoi itseäkin kun koira haluaa tehdä, vaikka todennäköisesti opetan siitä ihan kamalan, kun alan innoissani naksutella koiran ilmestyessä sohvan kulmalle katse loistaen ja häntä viuhtoen "Tehtäskö jotain? Mä niin tykkäisin!"

Ei mulla kai sit muuta. Tää oli vaan tällänen hyväntuulen päivitys kun Stefa on vaan niin HYVÄ kaikessa. Ja oppii noudonkin hetkessä ja korjaa kaikki virheensä ihan mielettömällä nopeudella nyt kun on alkanut tykätä tästä tokoilusta. Olkaa kaikki kateellisia mun motivoituneesta työkoirasta!

(Tosin, yks vika siinä on. Sen menee vatta kauheen helposti sekaisin. Se oli taas syönyt jotain sopimatonta, vääntänyt tortut mun lattialla olleisiin tissiliiveihin ja kun sitten heräsin pahoinvoivan koiran ulospyytelyihin laskin jalkani tietenkin heti siihen ripuliin.. Mun mielestä se oli ainakin hulvattoman koomista, silloin kolmelta aamuyöllä :) )