Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Apulanta: Aggressio

Nyt vuodatusta. Haluan kertoa teille koiraharrastuksesta, ja mitä minä siitä ajattelen. Arvostan jos joku jättää kommentinkin, koska tämä asia jäi minua vaivaamaan.

Eilen tokotreeneissä harjoittelin Stefan kanssa hyppyä, este oli vähän korkeampi kuin koiran säkä, eikä koira hypännyt sitä ekalla käskyllä. Totesin sille sitten että "ei hätää, ei sun oo pakko jos sä et taho". Ja sain aikaan varsin mielenkiintoisen keskustelun treenikaverini kanssa. Pääsimme yksimielisyyteen että olemme erimielisiä tästä asiasta. Mutta silti koen nyt valtavaa tarvetta kertoa ihmisille miten minä miellän koiraharrastuksen.

Kaverini mielipide siis oli, että en voi sanoa koiralle ettei sen ole pakko jos se ei tahdo. Koska koiran on toteltava kaikkia käskyjäni, aina. Itse olen sitä mieltä, että tokossa tärkeintä on että koiralla on hauskaa. Mitä en kaverini mielestä voi tietää, saattaahan se koira tehdä ne temput vain makupalan toivossa, vaikka näyttäisi siltä että se tykkäisi aiheesta.

Mutta siis. Mun mielestä koiran ei tarvitse tehdä niin kuin mä sanon. Ei tokossa. Toko on muutenkin typerä laji, siis sillä tavalla typerä ettei siitä ole mitään konkreettista hyötyä kellekkään. Paimennuksessa koiran täytyy totella, se on välttämättömyys. Verijälkeä ajaessa koiran täytyy totella, siltä saattaa lähteä henki jos se pääsee irti ja hyökkää henkeään puolustavan haavakon kimppuun. Palveluskoiralajeissa taas on ja ei ole järkeä, ne kuitenkin pohjautuvat oikeisiin työtehtäviin, ja pk-lajeissa toimiva koira saattaa toimia myös pelastuskoiralajeissa, joissa taas on kyse oikeasta työstä.

Haen tällä nyt sitä, että tokoa harrastetaan jotta se olisi mukavaa yhdessäoloa koiran ja ohjaajan kanssa. Jos siitä otetaan se mukava pois, ja koira pakotetaan hyppäämään estettä jota se ei tahdo hypätä, tai tekemään seuruuta jossa se kulkee korvat luimussa ja pelkää, niin se on ainoastaan ikävää yhdessäoloa koiran kanssa. Ja tässä maailmassa ei tarvita ikäviä asioita mun mielestä yhtään enempää, ei oo mitään järkeä pakottaa itseään ja koiraansa lajiin josta ei kumpikaan tykkää. Tai saattaahan tietty olla että ohjaaja tykkää, mutta itse en usko että voisin pitää lajista jossa koiralla on paha olla.

Pyrin tässä nyt siis siihen että meidän ei ole mikään pakko harrastaa tokoa. Me tehdään sitä koska se on meidän kummankin mielestä kivaa. Tai siis, alkuun se ei ollut Stefan mielestä kivaa, mutta olen yrittänyt saada sitä nauttimaan lajista, ja nyttemmin se tykkääkin siitä niin että meillä on kummallakin mukavaa. Sitten kun koiraa aletaan pakottaa yli esteestä, joka on liian korkea, ja on siis edetty liian nopeasti, mennään ihan vaan typeryyksiin. Stef on kuitenkin vasta niin vähän aikaa sitten alkanut ilahtua seuraamisesta, etten halua viedä sitä iloa siltä pois pakottamalla sitä ikäviin asioihin. Ja jos nyt yhtäkkiä kävisi niin, että Stef alkaisi suorastaan inhota tokoa, niin mehän voitaisiin vaihtaa lajia. Ei sillä ole mitään merkitystä mitä me tehdään, kunhan meillä on kivaa. Ei tokossa pidä olla kyse pakosta ja pakottamisesta. Ainakaan mun mielestä.

Tietysti voidaan ajatella että toko parantaa koiran tottelevaisuutta ja ohjattavuutta. No, en tiedä siitäkään. On kuitenkin tokossa menestyneitä koiria, joita ei kentän ulkopuolella voi pitää irti, joskin yleensä tokoa treenaamaan innostuneet ovat huolehtineet arkitottelevaisuudenkin ensin kuntoon. En itse koe, että jos koira osaa käskystä juosta kartioiden väliin, se tekisi siitä arjessa toimivamman koiran. Yhteistyötä koiran kanssa voi parantaa muillakin tavoin, sille voi opettaa lauman turhia temppuja, tai harrastaa muita lajeja, toko ei ole millään tavoin välttämätöntä.

Ja sen suhteen että koiran täytyy tehdä mitä mä sanon.. No. Stefa saa jättää tottelematta jos haluaa, olen ehdottomasti sitä mieltä. Sen pitää totella vaan kolmea käskyä, ei, tänne, ja pysäyttävä käsky (joka meidän tapauksessa on "PERKELE ET MEE SINNE!"). Ne on ne käskyt, jotka ovat tärkeitä koiran oman turvallisuuden kannalta. Ja koira tietää että niitä pitää totella. Ei nää oo niin tyhmiä eläimiä, etteikö ne käsittäis mitkä on vakavasti otettavia juttuja, ja mitkä on ekstratemppuja.

Tarkoitukseni oli siis ilmaista, että mä haluan harrastaa koiran kanssa, en koiralla. Siinä vaiheessa kun joku merkityksetön laji menee koiran edelle mä koen että harrastus on lähtenyt käsistä. Jos koira ei halua harrastaa vaikka agilityä ei oo mitään syytä pakottaa sitä siihen. Me eletään kuitenkin yhteiskunnassa, jossa lemmikkieläimet on iso bisnes ja tahdon uskoa joka koiralle löytyvän sellaisen lajin, josta sekä se että sen omistaja tykkää. [/vuodatus]



Mutta siis, ehkä mä kerron vähän meidän treeneistäkin. Haluan ensin kertoa sen, että Stef on ihan tosissaan alkanut pitää tokosta! Olen supertyytyväinen, tähän kaikkia ylisanoja. Koira on tosi motivoitunut, tekee iloisesti, seuraaminen on ihan erilaista kuin miksi se nyt oli viime aikoina mennyt, se on selvästi innoissaan ja nauttii. Tosta koirasta löytyy koko ajan uusia potentiaaleja, mä en tiedä missä ne on olleet hautautuneina, mutta tää on oikeesti superkoira. Se on jo nyt mainio harrastuskaveri, ja parempi siitä on koko ajan tulossa!

Haussa ollaan edetty ilmaisuissa nyt jonkin verran. Stefalla on siis rullailmaisu. Ja ihan btw, jos joku haluaa niitä ilmaisurullia, niin mulla on niitä nurkat täynnä ja jos joku tarvii niin myyn halvalla. En mä tarvii kaikkia kaheksaakymmentä. Tällä hetkellä mennään kohdassa "koira tuo mulle rullan". Onnistuu jo, mutta lisää toistoja tietenkin tarvitaan. Mutta kyllä se siitä!

2 kommenttia:

Senni kirjoitti...

Luin kirjoituksen, ja samaa mieltä olen tuosta pakottamis asiasta. Toko ei ole arkitottelevaisuutta, vaan kilpailulaji ja mukava harrastus. Ihanteena on liikkeet nopeasti ja iloisesti suorittava koira, ja sellaista ei saa pakottamalla. Meillä mennään samalla periaatteella, jos ei halua, niin sitten voi miettiä miksi ei, ja muuttaa harjoitusta. Haluan että koira työskentelee koska itse haluaa, eikä siksi että minä haluan. Toki pitää myös osata vaatia sopivasti, eikä palkkaa tipu jos ei yritä :)

Nova kirjoitti...

Hei,
olen samaa mieltä, että en lähtisi koiraa pakottamalla hypyyttämään. Itse olisin todennäköisesti ottanut vähän matalamman ja korottanut samalla treenikerralla siihen alkuperäiseen korkeuteen. Ajatuksena, että sehän hypätään, mutta koiraa "huijataan". Jos hyppy on siis hypättävissä. En lähde hypyyttämään älyttömiä hyppyjä lankku kerrallaan vain, koska haluan. Vähän yli säkä on kuitenkin aika perushyppy.

Eri asia on, jos koiralla on kipuja tai sillä ei ole hyvin opetettuja pohjia.

Treeni-iloa!