Stefa on toipunut leikkauksesta hyvin. Joulunpyhät ollaan kierrelty sukulaisia, joten koira ei ole sairaslomastaan kärsinyt. Nyt kun palattiin kotiin eilen se alkaa olla hieman sählä, tahtoisi koko ajan tehdä jotain. Kohta kohta. Ensi viikolla loppuu treenitauko. Koitin Stefaa kyllä aktivoida tunnarin alkeilla, koska se on sellaista rauhallista touhua. Ei siitä oikein mitään tullut, onkos ihme kun minä en ole sitä ikinä kellekkään (tai millekkään) opettanut. Mutta vaikeuksien kautta voittoon, ehkä, ja todennäköisesti tunnari on meille oikeasti ajankohtainen vasta vuoden päästä.
Rood ja Stefa tulevat jo mainiosti juttuun. Eivät ne keskenään leiki, mutta ei ole tarviskaan. Välillä rähähtävät toisilleen, mutta vain hampaiden näyttämisen verran. Mallikasta. Pakkaa tuli sekoittamaan kaverin Muusa-mudinpentu, joka oli syötävän söpö muttei sulattanut narttujen sydämiä. Irvistyksiä sekin sai jos koitti lelun suusta viedä. Muuten se oli koirille täysin yhdentekevä.
Ammuin peurankin. Mutta olin niin pirun hyvä että Rood ei päässyt verijäljelle. Joskus olen vain liian täydellinen.
Tässä vielä kuva Roodista kun se seisoo seiso-käskyllä. Tosi kaunista. Hyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti