System of a Down: Lonely Day

Stefalla ja Roodilla on ollut kamalan rankkaa.

Viikko sitten oltiin viikonloppu Laitumella, kun siivottiin hulluna pikkuveljen ylppäreitä varten. Stefan ja Roodin kanssa käytiin tutustumassa upouuteen Punkalaitumen koirakerhoon - joka tarkoitti yhteislenkkiä yhden ainoan treeneihin vaivautuneen ihmisen kanssa. Sitten minä siivosin, Rood nukkui ja Stefa pakeni imuria.

Viime viikon torstaiaamuna lähdettiin taas Punkalaitumelle, niihin ylioppilasjuhliin. Stefa oli aikamoinen. Ensimmäiset viisi vieraserää se haukkui järkyttyneenä. Sitten se rauhoittui ja alkoi ottaa vieraita vastaan sivistyneesti, ja heidän pullakahvinsa syöden. Rood oli koko ajan hienostunut ja kätteli vieraat saapumisjärjestyksessä.

Koirien tuska jatkui paetessani niitä Saksaan perjantaiaamuna. Stefa jäi isän ja Roodin seuraksi Punkalaitumelle, ja ne kuulemma tekivät kaikki pahat ja juoksivat pihalla ympyrää ja yrittivät syödä sontatunkion tyhjäksi(todennäköisesti Stefa yritti, Rood ei vaivaudu syömään kuin harvat ja valitut kikkareet).  Kun sitten maanantai-iltana palasin takaisin, oli Stefa lentokentällä vastassa ja on kulkenut kannoillani siitä lähtien. Raukka luulee että aion sen hylätä. Rood-raukka luulee, että sen kamala sisko on muuttanut sen luo asumaan.

Treeneissä ei olla siis oltu vähään aikaan. Pakkaset olivat yli kahdessakymmenessä viime viikolla, joten ne ainoat tokotreenit joihin olisimme kerinneet jäivät säiden vuoksi välistä. Tavoitteellisten treenit aloittavat joulutauon ensi viikosta vuoden loppuun, joten käymme varmaan valmennusryhmän treeneissä, jos ehdimme niihinkään :D Pitäisi oikein pitää muistinvirkistystreeni, kun en ole viikkoon treenannut - tuntuu etten yhtään muista, missä mennään.

No joo. Tälläinen talvitauon poikanen, siis. Stefakin piti steriloida tässä kuussa, ääk! No, katsotaan missä välissä kerkiän.