Stig: Niks ja naks

Viime viikko oli syyslomaviikko. Tuntuu ettei mitään lomaa ollutkaan, minne se meni?

Alkuviikosta käytiin treenimässä tokoa ja hakua, torstaina sitten lähdettiin Laitumelle. Siellä oli myös Marjo Hypnon ja Sera-mummokoiran kanssa. Piti käyttää hyväksyttämässä Pikku-Possun kehitys omistajalla :D

Mulla oli hirveesti treenikamoja mukana, kuten aina, mutta eipä niitä juur tullut käytettyä. Kahdesti taisin tehdä Stefan kanssa villasukkatunnaria, siinä kaikki.

Kaikkea muuta sitten tehtiin. Viiden koiran laumasta ei näkynyt kuin hännänpäät kun ne painoivat pitkin pihaa (paitsi Sera joka istui tarhassa syömässä peuran kalloa), suorastaan sulassa sovussa. Tämä oli Stefan ja äidin Eosin ensikohtaaminen sitten taannoisen tappelun, ja Stefa ainakin muisti kyllä että kyseessä oli sama koira joka sen kurkkua silloin kalvoi. Vähän se kyräili, ja Eos kyttäili, mutta kun siihen puututtiin ajoissa ei mitään ehtinyt käydä. Onneksi niiden ei tarviikkaan tulla toimeen kuin muutamia päiviä kerrallaan.

Pikku-Possusesta on kuoriutumasta ihan oikea sika. Siitä on tullut kiukkupeppu eikä se aina tottele. Aiemmin luoksetulokäskyn ignooraamiset oli voinut laskea yhden käden sormilla, nyt tällä viikolla tuntui ettei se tehnyt mitään muuta kun painatti häntä suorana menemään ja kiljui "lällällää etpäs saa kiinni!". Jaa että näin. Mulla on kova opettelu kun sille pitää huutaa välillä, Stefa kun menee ihan rikki äänen korottamisesta. Possukin onneksi uskoo kun sitä vähän ojentaa, ja tuleekin taas seuraavalla kerralla luokse. Viikonlopun aikana ei jäänyt kertaan kun suljin oven sen naaman edestä kun pentu ei tullut käskystä sisälle, ja karjuin menemään kun perkele ei kuunnellut. Onneksi oli aidattu piha käytössä niin saatoin rauhassa hylätä sen sinne. Lauantaina ja sunnuntaina ei tainnut jäädä enää yksikään käsky tottelematta, kun torstaina ja perjantaina hakattiin päitämme yhteen senkin edestä.

Perjantai-iltana käytiin ampumassa peura. Possu tykkäsi siitä. Itse asiassa se tykkäsi siitä niin paljon, että ajoi kaikki muut koirat pois raadon luota ja murisi niille hirveästi. Hurja Sika-Possu. Kun raato oli nyljetty koirat saivat sisäelimiä ja jalkoja. Possu söi omansa heti, ja olin hirveän tyytyväinen kun sekä se että Stefa söivät peuranjalkansa, mulla ei olekaan aiemmin ollut koiraa joka oikeesti söisi ne eikä vaan kantais niitä ympäriinsä ja piilottelis.

Sikanen ja saalis.

Marjolla oli myös kamera mukana, joten joskus sadan vuoden päästä on myös kuvia tiedossa. Possusesta on kasvanut niin suuren suuri. Ja niin kovin mukava, motivaatiota sillä on yhdessä tekemiseen ihan hirveästi. Ja luonnekin vaikuttaa sopivalta, vaikka sen kanssa saa riidellä se myös oppii ja palautuu huutamisesta ja tukistamisesta. Sellainenkin piirre siitä löytyi, että se ei totellut äitiä eikä aina Marjoakaan, vaikka se olisikin normaalissa mielentilassa ja tullut mun luokseni ensimmäisellä käskyllä heti äidin huhuilujen jälkeen. Siitä tulee aikuisena sellainen hirvitys joka penkoo maalimiesten taskut hakumetsässä eikä tottele kuin tiettyjä ihmisiä. Haha, sitten aina sanon kaikille että "teillä ei vaan oo siihen sitä AUKTORITEETTIA, mua se tottelee aina." Jos tottelee. Tai sitten mä vaan häpeen silmät päästäni :D

Ehkä siitä kasvaa ihan hyvä koira. Metsälenkkeillessämme se hyppeli jo suuren suurten kivien päälle, taitavammin kuin Stefa. Potentiaali-Possu.