Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Parov Stelar: Catgroove

Pääsiäisen kuvittelin pitäväni treenitaukoa, kun lähdin Laitumelle lomailemaan. Siellä koirat saa juosta pihalla puhtiaan pois kellon ympäri, kun pihatöitä riittää, samoin kuin metsiä lenkkeilyyn.

Tuli sit kuitenkin treenattua, kummallisia asioita :D Kahtena päivänä tehtiin jälkeä ja peräti kolmena viestiä. Mä olin ihan suunnitellut jättäväni kyseiset lajit vähemmälle tänä kesänä, koska tahdon keskittyä hakuun ja tokoon. Mutta hitto kun nekin on niin kivoja kun saa onnistumisia..

Possu ajoi aika mallikkaasti ensimmäisen jälkensä. Oikein ilahduin miten hienosti se voi muistaa mistä on kyse, vaikkei tätä ikinä tehdäkään. Jälki oli tosi pitkä, oisko ollut 80 askelta, ei olla aiemmin niin pitkiä tehty. Se sitten jossain kuudenkymmenen askeleen kohdalla vähän kyllästyi, nenä nousi, alkoi huitoa pois jäljeltä, mutta jatkoi sitten jäljen nätisti loppuun asti kun hetken odottelin josko se jatkaisi hommiaan. Toisella jäljellä sitten homma ei enää sujunut alkuunkaan, kun Possua ei kiinnostanut homma, ei sitten yhtään. Jälki oli sivutuulessa, ja tuuli toi mukanaan viereisen jäljen kinkkusiivut (Possun jäljellä oli vaan mitättömiä kuivanappuloita). Seisoskelin sen kanssa siinä jäljellä varmaan kaksikymmentä minuuttia, välillä moittien sitä että piru vie koira, koitappas keskittyä, ja välillä vaan koittaen josko se tajuais mistä on kyse jos annan sen itse järkeillä. Sitten kun oltiin siinä seisty ihan tosi pitkään, se lopulta lähti jälkeään ajamaan ja ajoikin sen mallikkaasti, tarkasti ja nopeasti loppuun asti omalle kinkkusiivupalkalleen. Että kyllähän sekin jäljestämään oppisi jos joku jaksaisi treenata sitä. Onneksi minä en jaksa.

Stefa oli superhyvä. Sillä oli makupaloja siellä täällä pitämässä nenää maassa, ja se imuroi  niistä varmaankin joka ikisen :D Keppejä oli ensimmäisellä jäljellä kolme, joista jokainen nousi. Jälkimmäisellä jäljellä keppejä oli neljä, joista yksi olisi jäänyt jälkeen jollen olisi hidastanut koiraa liinasta, mutta muut nousi nätisti. Jäljet oli runsaan sadan askeleen jälkiä, en enää muista. Kumpikaan jälki ei ollut mun tallaama, mikä ei aiheuttanut mitään ongelmaa Stefalle, mulle sen sijaan kyllä. Oli tosi vaikeaa luottaa koiraan, kun Stefa tekee hyvin täsmällisiä suoria kulmia jäljellä, eikä seilaile kulmissa. Mun mielestä olis uskottavampaa jos se eka menis kulmasta yli ja palais sitä takas etsimään sitä jälkeä, mutta se vaan kääntyy yhtäkkiä suoran kulman nätisti kuin mikä. Ja mun on tosi vaikeaa uskoa että se tekee silloin oikein eikä vaan saa jotain päähänpistoa että mä lähden nyt tänne. Höhöö, ohjaaja on idiootti.

Viestiäkin tosiaan tehtiin, ekat treenit apuohjaajana Marjo. Possu on hirveä viestitykki, sen mielestä on aivan loistavaa juosta kahden ohjaajan väliä. Vielä sitä joutuu jonkun verran hetsaamaan lähdöissä, jotta se muistaa lähteä toiselle ohjaajalle eikä koita saada lähettäjää uudelleen leikkimään. Sille on hieman helpompaa juosta musta poispäin, koska yhdistää ilmeisesti homman hakumaalimiehiin, joiden kanssa on ihanaa leikiskellä. Ero on kuitenkin niin pieni että sen saisi aika vähällä treenillä pois.

Stefalla on sen sijaan paljon vaikeampaa juosta musta poispäin kuin mun luo. Jännittävää, onhan senkin kanssa tehty hakua. Sen mielestä ei silti ole loogista juosta näkyvillä olevalle apuohjaajalle. Aika nopeasti se homman tajusi sekin, ja kun kakkosohjaaja vaihdettiin Marjosta Villeen, sen motivaatio kasvoi selvästi. Possulle on ihan sama kelle se juoksee, mutta Stefa on sillai sisäänpäinlämpiävä että se juoksee vaan perheenjäsenten väliä. Villekin nyt osoitti hieman kasvavaa kiinnostusta viestitreenaamiseen, joten voi olla että kuitenkin tehdään vähän tätäkin tänä kesänä. Vaikkei pitänyt. Vaikkei kyllä tehdä kun mä keskityn niihin hakuun ja tokoon niin.

Nyt ajattelin tosin pitää tauon about kaikesta, kun koulu jotenkin tallaa mut ihan lyttyyn. Uskomatonta, en oo tottunut tekemään töitä opintojeni eteen, mutta nyt yhtäkkiä kevään tullessa on pari kurssia roikkumassa joidenkin tehtävien osalta, muutama uusinta, sekä tietty tää tappavin jakso ikinä, jonka tentit ja muut painaa päälle. Joten päätin olla vastuullinen aikuinen ja hoitaa tän koulun nyt kunnialla ja palailla sitten takaisin 24/7-treenaamiseen. Voi toki olla että mun lupaukset ei pidä, oon vähän huono näissä.

Ei kommentteja: