Ultra Bra: Hauki

Meidän seuralla on sellainen tosi kiva juttu kuin koetreenit. Syystä X siellä ei tosin käy kuin minä ja muutama muu, niin että tänään oli jo puhetta kannattaako niitä edes järjestää jos siellä käy vaan aina samat naamat. No mutta, joka tapauksessa.

Stepukka teki koko voittajan. Paikkiksia se teki alkuun kaksi, evl-paikkiksen sekä toimi nollakoirana alokkaan paikkiksessa. Evl-paikkiksessa ongelmaksi  muodostui yksitellen maahan käskytys, mutta koska oon optimisti en antanut sen vähentää pisteitä joita pääni sisällä meille annoin. Itse makuuosuus meni hyvin.

Seuruuta ei tehty kokopitkänä koska hermoilen sitä. Tehtiin siis avo-seuruu. Joka oli kamala. MUTTA se oli vähemmän kamala kuin viimeksi, ja mitä se on kokeissa ylipäätään ollut. Stepu edisti koko ajan hieman, muttei pudotellut kontaktia, haahuillut, tai siirtynyt yhtäkkiä randomisti vasemmalle puolelleni. Tästä mä tiedän jo mitä teen, lisätreeniä käännöksiin, ja palkkaan koiran jatkossa taaempaa. Eilisissä SM-treeneissä kun kaveri mainitsi että mun koirat edistää koska palkkaan ne liian eteen. Ja niinhän mä teen.

Liikkeestä istumisessa seuruu oli hieno, istuminen nopea ja muukin priimaa. Luoksetulo oli ihan mieletön! Stefa juoksi laukkaa joka pätkän, pysähtyi seisomisen kuin seinään, samoin maahanmenon, tuli hyvin eteen ja edestä sivulle. Oo, olen niin onnellinen! Koska yleensä meillä toimii joko seisominen tai nopea juoksu. Jos seisominen onnistuu, loppupätkät tullaan ravilla ja ennakoiden. Mutta nyt se oli kyllä ihan mahtavan hieno kympin suoritus kaikin puolin.

Ruutuun Stefa meni hienosti keskelle, meni tosin maahan kun käskin seisomaan. Siitä ei olisi kokeessa vähennetty pisteitä, mutta mä tahtoisin että se pysähtyy eka seisomaan ja menee siitä maahan. Sivulletulossa se sitten huitoi missä sattuu, ja tarvitsi lisäkäskyn jolla tuli onneksi kivasti viereen.

Hyppynoudossa Stefa kiersi esteen, kutsuin takaisin ja koitettiin uusiks eikä se sit suostunut lähtemään ollenkaan. Koska angstviils kielsin sitä menemästä kapulalle. Että se siitä sit.

Metallinouto oli hieno. Tunnari sen sijaan ei. Stefa ryntäs keskelle ja potkin kapulat menemään eikä lopultakaan tuonut oikeaa. Treeniä lisää. Oon varmaan taas treenannut sille tunnarin joka toimii vain yhdessä paikassa.

Kaukot oli hienot, M-S-I-M-I-S-M. Maasta istumaannousu jäi vähän vajaaks, koira istui sillai vaanimisasennossa. Vikassa maahanmenossa liikahti eteenpäin. Mutta, aika vähäisiä virheitä.

Kokonaisvaikutuksestakin arvostelin meille ysin, koska Stefan ilme kehässä oli jo paljon parempi! Se on ollut sellainen sählä joka uhkaa paeta kehästä palkalle, haistelee, ei pidä kontaktia. Nyt se oli kivasti mukana, vaikka vähän kierroksia ottikin.

Tää oli meiltä tosi mahtava saavutus. Laskeskelin omaa arviotani ja oltais saatu vahva kakkonen kokeessa. Onneks on vielä koetreenejä jäljellä niin ehkä mä saan niissä treenattua Stefan ykköskuntoon :D

Possukainen kävi myös kehässä. En mennyt sen kanssa möllitokoon eilen vaikka olin sen ilmonnut, ja onneksi en mennytkään, siellä ei ollut paikkiksessapysymysprosentti edes viittäkymmentä. Muutenkin tuntui väärältä viedä koira kokeeseen jos se ei voi siitä suoriutua. Christahan se näin sanoi viikko sitten, ja heti otin onkeeni :D

No mutta. Possu ei tehnyt paikkista, oon tehnyt sen kanssa hirveesti häiriöpaikkiksia nyt, en ryhmässä viime aikoina, niin en sitten tahtonut heti kokeenomaisella kokeilla ryhmäpaikkista. Yksilöissä tehtiin kaksi askelta seuruuta, liikkeestä maahanmeno normaalista kävelystä, luoksari ja yks liikkeen alku sivulletulo. Voi LUOJA :D Heti kun päästiin kehään ja otin Possun perusasentoon se lähti menemään kun huomasi etten palkannutkaan sitä siitä. Sitten vähän huusin sille, pidin sille puhuttelun poskikarvoista pidellen ja jatkettiin (Näin opetetaan koiralle että kokeessa on kivaa! Onneks toi ei ahdistu näistä, vaan jatkaa samalla innolla palautteesta huolimatta.). Seuruussa se oli koko ajan sinkoamassa, jopa sen kahden askeleen ajan, mutta sain kuitenkin toimimaan. Kun vapautin ja palkkasin sosiaalisella, se sinkoili ympäriinsä kuin vieteri. Sitten se kuitenkin tuli kivasti luo ja alettiin tehdä maahanmenoa, jossa se pysyi hienosti ja sen osalta olis tehnyt ihan kympin. Kun taas vapautun ja riemuitsin sen kanssa, se riehui kuin hullu ja sinkoili uhkaavasti kohti kehänauhoja. Se on niin järkyttävän nopea, ja energinen! Luoksetulo oli tosi hieno, autoin sen loppuasentoon ja se tulikin hyvin. Sitten vielä se perusasento ja pois kehästä palkalle.

Toi liikkeiden väleissä tapahtuva riehuminen tuli kyllä ihan yllätyksenä! Enhän mä treeneissä liikkeiden välejä oo tehnyt. ONNEKSI on koetreenit, joissa tää asia ONNEKSI selvisi. Ois ehkä paniikki iskenyt jos ekan kerran noin olisi käynyt oikeassa kokeessa. Jatkossa osaan siis treeneissäkin tehdä liikkeiden välejä, ja pitää niissä koiran lähelläni, ja yrittää saada sitä vieteröintiä edes jotenkin hallintaan.

Ollaan tehty sataa muutakin asiaa, tai siis, joka päivä jotain, parhaana päivänä useemminkin, mutten jaksa kertoa niistä. Miettikää, treenaan niin paljon etten jaksa kirjata treenejä enää blogiin! (Oikeesti valehtelen, en mä ikinä treenaa. Mulla ei oo ees koiria vaan keksin tänne tarinoita mielikuvituskoiristani. Sit makaan päivät pitkät sohvalla, syön suklaata ja luen Harry Potteria, painan neljäsataa kiloa enkä pysty kävelemään.)