 |
| C Elina V |
Stepsu oli eilen vähän kipeä, joten meiltä jäi hakutreenit väliin. Tänään pelasin varman päälle ja menin pelkän Possusen kanssa tokoilemaan.
Possu tuntuu olleen viimeiset puoli vuotta aina jossain iässä :D Puolivuotiaana se aloitti sen perseilyn, joka jatkui enemmän tai vähemmän huhtikuulle asti Christan koulutukseen. Sitten kun ohjaaja sai ohjausta ja välineet kurinpitoon ja puuttumiseen, Possu muuttui silmissä ihan eri koiraksi. Kuukautta myöhemmin aloin taas huolimattomuuttani lipsua, ja Possu koetteli rajoja minkä kerkisi. Tässä välissä se aloitti myös jonkun mörkökauden, ja on mm. pöhissyt kuusentaimille ja juossut häntä suorana pakoon vesipostia. Sattuneesta syystä olen pitänyt tokon vähän helpompana, kentällä panostetaan hallintaan ja yhteistyöhön. Sekin on jotenkin kussut, Possu on yhtä kaikki ollut kiinnostunut kaikesta muusta paitsi musta, koetellut rajojaan, karkaillut.. Pahimmillaan se on tehnyt Laitumella käydessä sitä ettei tuu pihalla käskystä luo, ja kun meen komentamaan se juoksuttaa mua jopa puoli tuntia pitkin poikin ennen kuin alistuu kohtaloonsa ja antaa kiinni. Pisteet sitkeydestä mulle! Mutta siis, yrityksen puutteesta ei oo kyse, vaan siitä että toi kokeilee kokeilee kokeilee.. Ja mulla ei oo puuttumiskeinoja enempää kuin se poskikarvoista pitely ja puhuttelu. Oon sillai kiltti etten aio pahempia puuttumisia edes keksiä.
Tänään sitten päätin pelata varman päälle, ja mätkäisin sikasen heti liinaan kun päästiin kentälle. Heittelin palloa, se toi joka kerta nätisti käteen asti. Avustaja houkutteli, Possu ennakoi jo niin paljon ettei juuri edes mennyt lällyteltäväksi, vaan lähti heti kohta sieltä mun luo. Avustaja jo totesi että eihän se mihinkään karkaile, kun olin kuvaillut Possun kauhuja etukäteen :D Provosoituneena irrotin sitten hihnan, että saataisiin houkuteltua virhe esiin. Ei sitä tullut, Possu tuli edelleen luo, palloa heitellessä, ihmisen kainalosta. Imuutin sille vähän seuruuta, koska halusin vahvistaa lähellä pysymistä. Ja heittelin vielä vähän lisää palloa. Lopulta se ei sitten tullutkaan ekalla käskyllä luo, ja pääsin sitä ojentamaan. Se antoi kiinni melkein heti, ja oli ihan tyytyväinen kohtaloonsa. Ja tuli sen jälkeen nätisti luo.
Toisella kierroksella halusin tietenkin heti vaikeuttaa, Possu liinassa heittelin avustajalle palloa. Vaan kerran Possu jätti tulematta niin että sain sanoa sille rumasti, muuten se toimi kuin ihmisen mieli. Mikä kummallinen Possu! Kun se kerran oli kiltti ja hieno ja vaikka mitä, tehtiin sitten oikein tokoakin. Tehtiin muutama toisto jääviä, vain huomatakseni että eihän se osannut niitä enää yhtään :D Annoin sitten olla, eihän niitä oo sen kanssa tehtykään, ja vahvistelin lähellä kulkemista kauas karkailun sijaan.
Oon aika mykistynyt, sehän oli ihan oikea koira jo taas. Eikä karkaileva, keskaria näyttävä teini-ikäinen.
Alkuun otettiin vielä paikallamakuukin, ja Possu pysyi paikkisrivissä nätisti minuutin. Olin aika järkyttynyt, ei olla tehty paikkista koirarivissä moneen kuukauteen, jollei sitä maanantain möllitokoa lasketa. Toki olin ihan lähellä Possua, ja pidin sen neuroottisena hihnassa, mutta olis se pysynyt muutenkin, se oli todella varma. Voi jehna, mun pitää alkaa nyt luottaa siihen vähän enemmän mitä tulee paikkikseen, ja irrottaa hihna. Tai mitä vielä, laitan sen liinaan ja meen kauemmas :D Ja jos edelleen sujuu, irrotan hihnan. Mutta oli se vaan hienosti pysytty!
Treenin jälkeen pissatin Possukaisen vielä vapaana. Se oli hienosti kuulolla, kahdesti se ei tullut heti ekalla käskyllä luo, mutta tajuttuaan virheensä jäi nolona odottamaan kun tulin sen luo ja ärähdin. Olin iloinen ja kummissani :D Ihan niin kuin se oikeasti oppisikin jotain!
Nyt suurempi työ on siinä, etten ala heti vaatia siltä liikaa ja treenata liian tehokkaasti, mun pitäis koittaa malttaa ja edetä hitaasti perusasioiden kanssa.
 |
| C Elina V |
BTW. Nähtiin treeneissä toinenkin karkaileva bortsunalku, se tosin oli vasta 10kk. Ja se oli niin kypsä, tyyni ja aikuinen. Sunnuntaina vuoden täyttävä Possu ryömi alistuen nuolemaan sen huulia, sätki selällään ja touhusi joka suuntaan. Ja mä tajusin että Possu on jotenkin todella hitaasti kypsyvä. En tiedä onko se lohduttavaa vai ei, voisin ehkä vähän syyttää Possun hidasta kypsymistä asioista, jotka oikeesti on aiheuttanut kädetön ohjaaja :D Mutta oli se silti aika hurjaa, 10kk bc tuntui ja näytti ihan aikuiselta, Possu on pelkkiä jalkoja ja virtapiikkisätkähdyksiä kuuteen eri suuntaan samaan aikaan. Niin kuin nelikuinen kakara :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti