YUP: Sikamusiikkia

Viikko sitten lenkkeillessäni kaverini kanssa, tuli puheeksi Stefan ja Possun viimeaikainen koemenestys. Oli kivaa että Stefalla on ollut huima neljän kokeen ykkösputki! (Kaverin koiralla oli 17 kokeen ykkösputki EVL:ssä, tarkistin :D Kuka tässä vaiheessa ei arvaa kenestä on kyse?) Faktahan on kuitenkin se, että mikään koira ei ole niin varma, että se putki kestäisi ikuisesti. Ja sitten pudotaan. Neuvo oli, että valmistaudu henkisesti siihen putoamiseen. Sanoin juujuu tottahan minä. En silti oikeasti valmistautunut :D

Tänään oli bordercollieiden ja australiankelpieiden rotumestaruus Pieksämäellä. Lähdin sinne itsevarmana, valmistelut oli menneet hyvin, mun koirat oli näyttäneet niin parhaita puoliaan että mahdollisuus oli jopa voittaa. Vitsailin että jos koirat ei sijoitu itseään palkinnoille, saavat sitten olla nälkineen :D Ja pohdin pitääkö käydä kampaajalla että näyttää sit nätiltä SBCAK:in lehdessä.

Karman laki puri perseeseen, ja ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ja satakaksitoista muuta kulunutta fraasia.

Aamupäivä yhdeksästä iltapäiväyhteen meni EVL-koirien suorituksia seuratessa. AVO-luokan aikana käytiin pikaiseen hakemassa ruokaa, jotta ehtisin voittajaluokkaan ajoissa. (Luokkajärjestys EVL, AVO, VOI, ALO.) Huoltsikalla kuitenkin venyi, kun hampurilainen on niin hidas latoa, että oli pakko soittaa koepaikalle etteivät aloita ilman minua, ja nopeusrajoituksia uhmaten kaahata paikalle heti kun saatiin ruokalaatikot kainaloon. Nappasin Stefan autosta suoraan paikkisriviin, en ehtinyt edes pissattaa sitä. Mietin kyllä että ei helvetti, sillä on kyllä pissahätä, kun koira nuuski hallin lattiaa sen näköisenä.. Mutta päästiin paikkisriviin koira hallinnassa, ja paikkiksesta juostiin suoraan pihalle ja koira pääsi tarpeilleen.
Paikallamakuu 10

Oltiin vuorossa toisena, joten ehdin viritellä Stefaa ennen kehäänmenoa. Se oli ihan pähkinöinä, kun mentiin kehään. Seuruuseen se lähti tosi hyvin, mutta jossain vaiheessa (kuten aina pitkässä kokeenomaisessa seuruussa) sen keskittyminen vähän herpaantui, se alkoi haahuilla, vaati lisäkäskyjä.. Sivuaskeleet olivat KAMALIA, peruutuksessa Stefa jäi paikalleen seisomaan ja kääntyi minua kohti, ja tuli siitä sitten vierelle kun olin askeleet ottanut. Ei kuitenkaan mitenkään hälyttävän huonoa, sen seuruu vaan on paskaa kun en oo viittinyt sille mitään tehdä.
Seuraaminen 7

Liikkeestä istumisessa Stepsu ei sit ollut kuulolla ja meni maahan. Ja koska mä olen herkkis, en ihan toipunut tästä, vaikka yritinkin.
Liikkeestä istuminen 0

Luoksetulossa yritin ryhdistäytyä, mutta huomasi, että mun mielialan vavahdus tarttui koiraan. Maahanmeno oli huono. Seisominen valui. Maahanmeno valui. Loppuasento oli vino. Perusasento oli vajaa.
Luoksetulo 6,5

Ruutuun mennessä koitin koota itseäni. Ei onnistunut. Stefa meni vähän taakse, en nähnyt oliko ruudussa. Annoin uuden ruutuunkäskyn, pysäytin kun tuli paremmin ruutuun, mutta valui mun pysäytyskäskystä lähemmäs, ja kun käskin maahan se oli kehänauhan päällä.. Tässä vaiheessa tappiomieliala valtasi. Sivulletulo oli sellaista mukanaheilumista, mitä se parhaimmillaan on. Rumaa silti.
Ruutu 0

Hyppynoudossa nousi seisomaan kun heitin kapulan. Karkasi ennen käskyä. Vaati kaksi irroituskäskyä.
Hyppynouto 6,5

Metallinoudossa nousi seisomaan kun heitin. Otti laipasta kiinni. Irrotti ekalla, loppuperusasento vajaa.
Metallinouto 6,5

Tunnarissa se sähläili kapuloilla niin että olin varma että väärä sieltä tulee. Eipäs tullutkaan! Ihme tunnari, joka ei onnistu treeneissä, mutta onnistuu kokeissa. Loppuperusasento vino.
Tunnari 8

Kauko-ohjauksessa teki ekat vaihdot hyvin, s-i-vaihdossa meni maahan. Tarvitsi kaksi käskyä siitä istumaan nousemiseen. Tarvitsi kaksi käskyä loppuperusasentoon.
Kauko-ohjaus 6,5

Stefa oli koko ajan ylikierroksilla ja hallitsematon. Varsinkin seuruussa toi huono hallinta näkyy, joka kokeessa, aina. Se tekee tietyn ajan nätisti, ja sit se alkaa säätää omia juttujaan, väljistyy, edistää, mitä ikinä. Liikkeiden väleissä aina kun mentiin kohti kehän laitaa, yritti karata kehästä ulos palkalle. Mun huono mieliala peilautui vaan pahempana sähläämisenä, säätämisenä ja hallitsemattomuutena.
Kokonaisvaikutus 7

VOI0, 185 pistettä, ei sijoitusta kerta ei tulosta

Olin aika rikki tästä. Olin ihan varma että se ois TK3 tänään. Ykkösellä ois päässyt komeesti palkinnoillekin, joka oli mielessäni kiillellyt. Itkin. Ehdin juur ja juur työntää Stefan autoon kun alokasluokka jo alkoi, ja Possu piti ottaa sieltä. En sit ehtinyt edes palkintojenjakoon (ei haitannut) kun olin Possun kanssa luoksepäästävyydessä pihalla.

Luoksepäästävyys oli tänään aika persoonallinen, enemmän pk-mallinen. Jokainen ohjaaja sai tulla yksitellen tuomarille kehääntulotarkastukseen ja luoksepäästävyyteen. Possu oli nätisti, vaikka olikin just suoraan autosta otetun oloinen, kiskoi, säntäili, olis halunnut muiden koirien luo.
Luoksepäästävyys 10

Ennen paikkista ehdin onneksi viritellä Possun sopivaksi, kun oltiin vasta kolmannessa paikallamakuussa. Silti koira oli jotenkin ihan pimee, se säntäili kohti viereisiä kun oli hihnassa, ei tahtonut millään tulla perusasentoon. Meidän piti olla rivin reunimmaisena, mutta saatiinkin viereemme bortsu, joka oli lähtenyt aiemmassa paikkiksessa kun viereinen koira oli lähtenyt ja ohjaaja kutsunut sen luo. Kohtuuton häiriö siis. Toisella puolella oli tolleri. Possu vaati KOLME maahankäskyä. Ennenkuulumatonta. Tää paikallamakuu oli muutenkin jotenkin todella kammottava seurattava. En muista kumpi lähti ensin, tolleri vai bortsu. Ensin lähti toinen, sitten toinen. Sitten lähti toisesta päästä riviä kolmaskin koira. Ja neljäs nousi istumaan. Possun lisäksi ainoa maahan jäänyt koira vaihtoi lonkkaa, siirtyi sivuttain, nuuhki Possun suuntaan, olin varma että sekin lähtee kohta. Aika tuli kuitenkin vastaan ennen kuin koira ehti tehdä päätöksensä. Possu totta kai pysyi, koska sen on pakko. Loppuperusasennon se ennakoi. Vitutti, se oli kuitenkin maannut kuin tatti, liikauttamatta karvaansakaan, ja sitten tyrimiset tulee jossain maahanmenossa ja sivullenousussa..
Paikallamakuu 7

Yksilöliikkeisiin lähdettäessä virittelin Possun pihalla. Se oli hyvä kun se teki, lähinnä se oli tosi häiriöherkkä, häiriöherkempi kuin yleensä. Yleensä se on sillai "aaaa teen mitä vain jotta saan RUOKAA", nyt se oli sillai "aaa teen mitä vain jotta voin säntäillä joka suuntaan!" Sain sen vähän käsiin ennen kehäänmenoa. Olin just tekemässä lopulliset viimeistelyt, kun liikkuri käski kehään, vaikka edellinenkin koira oli vielä siellä. Pasmat meni sekaisin, otin vaan sen koiran siitä mukaan hihnasta vetäen, ilman mitään hallintaa, ja seisoin tumput suorina siellä kehässä kun koira haisteli. Sitten kun piti lähteä seuruuseen se vaati tosi monta käskyä tullakseen perusasentoon. Lähti seuraamaan hyvin, seurasi hyvin suht pitkään, sitten se herpaantui täyskäännöksessä, ja loppu oli suht kaaosta, lisäkäskyä, vartaloapua, väljyyttä ja kamaluutta.
Seuraaminen hihnassa 5,5

Ilman hihnaa otin koiran sivulle terävämmin, ja lähdin liikkeelle terävämmin. Tein käännökset joissa koiran oli pakko pysyä mukana, ja se oli hyvä - täyskäännökseen asti. Sitten alkoi sama lisäkäskytys, laahustus, kävelin koiraa päin käännöksissä.. Huoh.
Seuraaminen vapaana 6,5

Liikkeestä maahanmenoon yritin ottaa lämmittelyt. Tekihän se ne. Perusasentoon en meinannut saada sitä millään. Tähän meni varmaan minuutti, kun olin "Possu, sivu, Possu hei, sivu", tönin sitä kun se vaan haisteli ja yritin keskeyttää sen, en saanut mitään kontaktia. Hermo kiristyi, en IKINÄ sallisi siltä treeneissä tollasta. Ja Possu selvästi huomasi sen, "hei, tähän ei puututa". Kun sanoin tule, se tuli, koska sen on silloin pakko tulla. Mutta perusasentoon tuloa sille ei ole ikinä selitetty pakolliseksi toimeksi, joten en saanut sitä siihen. Käskin sen istumaan ja menin itse sen sivulle. Ja lopulta päästiin itse liikkeeseen. Se taisi olla hyvä, en ees muista mitä siinä kävi.. Ehkä se ennakoi tai jotain.
Liikkeestä maahanmeno 9

Luoksetuloon en saanut sitä sivulle MILLÄÄN. Istu-käskykään ei enää toiminut. Se oli ihan kamalaa, ei mitään kontaktia, ei mitään yhteistyötä. Lopulta kun sain sen istumaan, noin kuuden minuutin käskytyksen jälkeen, ja tehtiin luoksetulo, se PYSÄHTYI kaks metriä mua ennen. Ei olla ikinä tehty luoksetulon stoppia, mutta niinpä vain nyt tehtiin. Lisäkäskyllä tuli vinoon ja väljään loppuasentoon, josta vajaaseen perusasentoon.
Luoksetulo 7

Liikkeestä seisomiseen mennessä perusasento oli vielä mahdottomampi. Ei saatana mitä helvettiä se oli. Käsky käsky käsky, koira nuuhkii, ja mulla ei oo mitään keinoja. Ei auttanut jalan polkeminen, ei hellä tönäisy. Tukkapöllyn se olis tarvinnut, ja sellaista en kehässä voinut antaa. Kun, en halua ajatella edes kuinka pitkän ajan jälkeen, sain sen perusasentoon ja lähdettiin seuraamaan, se meni maahan. Totesin että ei vittu ei helvetti ei saatana. Totesin tuomarille että tää oli tässä ja marssin ulos kehästä.
Liikkeestä seisominen 0

ALO-, ohjaaja keskeytti. 107 pistettä

Pihalla vaan huusin. Possu säntäili edelleen, huusin sille. Käskin sen maahan. Tässä vaiheessa se tajus että okei, nyt se ehkä puuttuu jos perseilen, jos en tottele. Kaveri ehti väliin ja tunki Possun autoon, mä vaan huusin ja itkin. Voi jumalauta. Mitä saatanan pelleilyä. Tää on just ihan vastaava juttu kuin puolen vuoden takaiset luoksetulo-ongelmat, Possu ei tee kun sen ei oo pakko. Houkuttelemallahan varmaan oisin saanut sen perusasentoon, mutta eipä se auta, kun kehässä se ei oo mahdollista. Eipä se auta, kun se ei auta ongelmaan, vaan antaa koiralle mitä se tahtoo. Meidän täytyy taas pitää pikku "kun mä sanon sä tottelet" -sulkeiset, aiheesta sivu tarkoittaa sivu. Mua otti niin paljon päähän, miten helvetissä tällästä voi tapahtua kokeessa. Possu ei yleensä nuuski treeneissä ikinä, nyt se meni pitkin kehää nenä maassa. Ja se maa ei taatusti ollut niin kiinnostavaa.

Sitten kun olin itkuni itkenyt, tai itse asiassa ennen sitä, koska itkin tosi kauan, totesin että no, tää oli tuloillaan. Ei oo kauaakaan kun jollekulle sanoin että näin tulee vielä käymään. Jo viime kokeessa oli näkyvillä että se vähän kokeili paljonko se saa kokeessa tehdä ennen kuin siihen puututaan. Koetreeneissäkin se on perseillyt, ja minä idiootti olen sallinut sen, kun oon aatellut että "ei se haittaa jos se vähän mölisee kun käskytetään, kun se on muuten hyvä". Kyllähän se haittaa. Sillä on ollut myös ongelmia sivulletulon kanssa, ihan siis tiistaista alkaen. Muistan että silloin kutsuin sitä useasti sivulle, ja palkkasin kun se tuli. Tää ei toimi Possulle, koska se vaan tajuaa että jos se on vaikee, se saa palkan pienemmin vaatein. Huoh.

Tää romahdus tuli nyt erinomaiseen paikkaan. Havahduttaa mut taas siihen todellisuuteen että Possuhan on tosiaan teini-iässä. Ja nyt sillä on sitten tälläinen kokeilu menossa. On pientä päiden yhteen hakkaamista luvassa.

Päätin että tammikuun tokokoe(johon alunperin mietin Stefaa EVL:ään ja Possua AVO:on) saa nyt olla. Stefan kanssa aletaan tehdä seuruuta oikein perinpohjin. Niin että keskeen pitkänkään kokeenomaisen EI lähdetä haahuilemaan. Niin että EI edistetä. Niin että askeleet ja käännökset tehdään aina kunnolla. Stefan kanssa tää ei vaadi kuin mustavalkoisuutta, se on niin kiltti tyttö. Ja sitten keväällä mennään joko suoraan EVL:ään tai haetaan TK3, mikä nyt tuntuukaan oikealta.

Possun kanssa seuraa turpasauna. Sille on tiedossa sama treeni kuin aikanaan luoksetulon kanssa, hurjan kovat häiriöt peliin, ja YKSI sivullekäsky. Ja jos sitä ei totella, siihen sivulle tullaan sitten tukkapöllyn kautta. Toi koira on niin erilainen Stefaan verrattuna, että nää tilanteet yllättää mut vasta tähän vaiheeseen päästyään. Taas jos oisin tajunnut ajoissa sanoa sille että hei, noin ei voi tehdä, ei oltais tässä. Nyt täytyy sit vaan tehdä vaikeemman kautta.

Possun kautta lähdetään myös tekeen sitä seuruuta. Se jäi kesken silloin pari kuukautta sitten kun lähdettiin viikon varoitusajalla aloon. Ja mä unohdin että se on kesken. Unohdin, että mulla on tietty ajatus miltä haluan sen näyttävän, ja että se täytyy sille koiralle opettaa jotta se siltä näyttäisi. Possun kanssa mennään ehkä hakeen TK1 joskus keväällä, jää nähtäväksi mitä tehdään. Nyt on edessä paluuta siihen että Possu on vasta pieni vauvakoira. Joka uhmaikäilee ja kiukuttelee, ihan niin kuin minäkin.