Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

torstai 18. joulukuuta 2014

The Darkness: Is It Just Me?

On ollut tekemätön kausi. Viime viikolla mulla alkoi osa-aikatyö joulutonttuna, joten viipotin melkein suoraan koulusta töihin, töistä nukkumaan, ja aamulla taas kouluun. Koirat ei oo tehneet MITÄÄN. Ei yhtään mitään. Lenkit niillä on jääneet liian lyhyeksi, ja aktivointia ne on saaneet tasan iltaruuan yhteydessä tehtävät temput. Ja niistä on tullut vähän räjähdysherkempiä, innostuvat riehumaan sisätiloissa enemmän kuin ennen, ja säntäilevät ulko-ovelle jos ovat sitä mieltä että lähden treeneihin. Possu ottaa tälläisen paljon paremmin kuin Stefa, se voisi nukkua päivät pitkät, mutta Stefa alkaa pidemmän päälle kannella leluja ympäriinsä ja haastaa Possua leikkiin. Yllättävän rauhallisia ne ovat silti. Kuitenkin niiden lenkit on miehen käyttäminä jääneet pelkkiin pissatuksiin.

Viikonloppuna oltiin Laitumella, ja ne saivat purkaa sitä energiaansa oikein kunnolla. Remppasin isän ja veljen kanssa saunaa, ja koirat juoksivat vapaana pihalla tuntikaupalla. Tuli sekin raja vastaan että ne pyysivät itse sisälle, kun eivät jaksaneet enää juosta.

Senkin sain huomata, ettei se fyysinen liikunta oikeasti auta. Maanantaina Seinäjoella koirat olivat ihan yhtä levottomia kuin edelliselläkin viikolla. Kyllä se näköjään pitää paikkansa, että bordercolliet tarvitsevat aktivointiakin. Yllättävääkö?

Lopulta sain sitten ne osa-aikatyöt tehtyä loppuun (kyllä, työ loppuu tekemällä) ja eilen lähdin treeneihin. Olin unenpuutteessani nukahtanut sohvalle ennen lähtöä, joten saavuttiin paikalle tuli hännän alla, Possu napattiin suoraan autosta paikkisriviin. Ja tehtiin kaksi ja puoli minuuttia paikallaistumista. Vasta siinä rivissä mietin että hetkinen, onkohan tämä ikinä tehnyt näin pitkää paikallaistumista? Ei se sitä kuitenkaan haitannut, Possu istua napotti varmana kuin mikä. Tassut eivät steppailleet, pää ei kääntynyt. Kerran kävin sen välipalkkaamassa ihan vain varmuudeksi. Toi koira on kyllä ihmeellinen, se pystyy sellaiseen patoamiseen jota en ole ennen nähnyt. Samoin neljän minuutin paikkis ohjaaja piilossa oli sille helppo, näkyville jäänyt viereisen koiran ohjaaja oikein erikseen totesi että sehän napotti kuin liimattuna, ei venkoillut, haistellut, väännellyt itseään. Possu on vaan niin paras.

Stefalla sen sijaan aloitettiin suoraan ruudulla, onneksi en ottanut sitä paikkiksiin, se meinasi räjähtää! Ruutuun se ei löytänyt loppujen lopuksikaan, vaikka helpotettiin vaikka kuinka, mun olisi pitänyt suunnitella etukäteen paremmin. Meillä oli aika haastava hallitilanne, vierekkäin oli kaksi ruutua, ja keskellä pyöreät valkoiset luoksarinmerkit. Stefan mielestä ne luoksarimerkit oli ihania, sen kanssa pitää selvästi treenata pyöreillä merkeillä :D Ja sitten se juoksi sinne viereiseen ruutuun eikä omaan. Totesin vain että voi ei, ja menin lähettämään sen metrin päästä.

Stefa oli ihan lentoon lähdössä, se ei pystynyt keskittymään yhtään, ja aina kun en pitänyt sitä käskyn alla se juoksi ilorinkiä. Ja piippasi kuin mikro. Kuinka hämmentävää :D Se oli raukka ihan kärsinyt meidän treenitauosta. Intoa kuitenkin piisasi, ja yritystä, ja saatiin tehtyä tosi hyvännäköistä seuruuta. Tunnarinkin se osasi heti toisella yrityksellä, vaikka kapulat sinkoilivatkin lähes kattoon asti.

Possukin teki seuruuta. Sen kontaktinputoiluongelma oli poistunut tauon aikana. Painamisongelma ei :D Vähän se yritti myös edistää, jopa poikittaa. Yritti tosi paljon yli. Pitää nyt alkaa tehdä tälle jotain heti. Liikkeestä jäävät se teki tehokkaasti ja näyttävästi, ruutuun löysi kuin vanha tekijä. Luoksarissa se juoksi kuin tuuli (myös ennen luoksetulokäskyä) ja noudossa näytti parastaan. Noudossa tein ensimmäistä kertaa niin että sen oli istuttava perusasennossa heiton ajan, muistin vasta treenin jälkeen ettei sille tälläistä ole opetettu. Hyvin se osasi silti.

Stefa teki vielä luoksetuloa takapalkalla. Pitäisi ajaa sille sisään se takapalkka. Aiemmin olen vain treenannut takapalkalla opettamatta sitä koiralle erikseen :D Loistavaa nähdä kuinka paljon parempia ne stopit on heti kun sen takapalkan opettaa. Stefa ei ole ikinä pysähtynyt noin terävästi. Miksen mä ole tajunnut tehdä tätä jo aiemmin?

Oli oikein kunnon hyvänmielentreenit. Juuri sellaiset joita tämän tokotauon jälkeen kaipasinkin. Nyt jos muistaisin joululoman aikana treenailla, niin ei olisi hätää mitään tammikuun kokeessa.

Niin ja. Stepsu kävi sydänultrassa maanantaina. Sillä on sydänläpän rappeuma. En oikein itsekään tiedä mitä tämä nyt sitten tarkoittaa, voi olla että se ei merkkaa mitään, voi olla että se on tosi paha asia. Etenevät kuulemma yksilöllisesti. Pahimmassa tapauksessa se etenee nopeasti, kehittyy vajaatoiminnaksi ja tarvitsee lääkkeet. Parhaassa tapauksessa se ei ikinä mene vajaatoimintaan asti. Ei voi kuin toivoa parasta, Stefa on onneksi hyväkuntoinen ja muuten perusterve koira, joten mahdollisuudet on siihen että tästä selvittäisiin ongelmitta. Pidetään peukkuja.

Ei kommentteja: