Kontaktinpuutetta

Viimeisellä tokotunnilla ennen joulua totesin, että minulta ja koiraltani puuttuu täysin kontakti. Koira nuuhkii innoissaan maata eíkä reagoi miuun millään lailla, vaikka kuinka pyrkisin olemaan kiinnostava. Siinä tulee sitten haukuttua ja nau'uttua, mutta sitten naksahtaa; ei sen näin päin pidä mennä. Koiran täytyy hakea kontaktia, ei minun! Vastaus siis; kontakti. Se saattaisi jopa auttaa osaan ongelmistani, ja tekisi varmasti elämästä miellyttävämpää meille kummallekin. Päätin siis solmia Nemin kanssa kontaktisopimuksen. Lueskelin kirjaa nimeltä "Tottelevainen koira", koiran kontaktikoulutuksesta. Päätin sen pohjalta listata tähän kymmenen tapaa palkita koira oma-aloitteisesta kontaktin otosta. Ja ilman makupalaa.

1. hyppiminen, pomppiminen, rehaaminen eli kaiken maailman koiraa villitsevä toiminta
2. nauraminen niitä hauskoja ääniä, jotka tekevät koirankin iloiseksi
3. hännän päältä rapsuttaminen Nemin heikko kohta
4. juokseminen toivoen vain ettei pentu innostu paimentamaan
5. maahan istuminen, maassa makaaminen mikäs sen hauskempaa kuin maassa makaava omistaja?
6. tehtävä istu, maahan, jotain helppoa ja hauskaa
7. pusuttelu on se naaman nuoleminen ihanaa
8. taputtaminen käsien taputtamisesta lähtee niin kovin hauska ääni
9. pallon heittäminen pallo, kukapa ei sitä rakastaisi?
10. kiljuminen, kaikki iloiset äänet tuo nauru menee oikeastaan tähän, mutten enää keksinyt...

Vähän hatusta vedettyjä osa noista, mutta siinä todella alkaa mielikuvitus loppua. Jos joku huomaa minun unohtaneen jotain, muistuttakoon=D

Aloitin siis heti tänään tuon kontaktisopimuksen solmimisen, elikkäs koira palkitaan kaikesta kontaktista, selitän vielä kerran ;) Nemi ei ihan vielä ole tajunnut jutun jujua, mutta uskoisin sen älyävän homman melko pian.