Rakkaus on kehon kemiallinen reaktio. Ei tiedetä pystyvätkö eläimet kokemaan rakkautta(pystyvätkö ihmisetkään, vai luulemmeko vain?), mutta todennköisesti niitä ajaa vain tottumuksen tuoma kiintymys(suhde laumaan) ja lisääntymiseen pyrkivä kiima.
Roodilla alkoi juoksu. Nyt se hilluu housut jalassa, koska en kestä sitä tiputtelua. Äiti pitää kauheaa meteliä siitä, kuinka Rood nyt tuntee itsensä nöyryytetyksi(koira ei itse edes huomaa olevansa puettu) ja housut eivät kuulu eläimille. Toisaalta, tiputtelusta tulisi myös huutoa, joten tyydyn koirani vaatettamiseen, pienempään pahaan.
Anyway kyrsii. Käydään treeneissä kolme kertaa viikossa, ja nyt täytyy jättää ne väliin ainakin pariksi viikoksi. Pentuetapaaminen on kymmenen päivän päästä, mutta kasvattajan mukaan kiima ei haittaa, paimenkoiran pitäisi ilmeisesti pystyä työskentelemään välittämättä kiimaisesta nartusta. Ihanaa että se ei peruuntunut, vaikka kalliita agilitykurssin tunteja jääkin sitten pois senkin edestä. Täytyy lisäillä keppejä tuonne piharataan ja järjestellä hyppyesteet uusiksi, jahka olen paikannut nurmikon. Ehkä pärjäämme ilmankin ohjattuja treenejä, voin vaikka lopulta ottaa sitä jälkeä.. Tai sitten vaan ollaan tauolla, jos Rood päättää ettei kiinnosta.
Ei taaskaan inspaa treenivuodatus, joten lopuksi hassu kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti