Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Klamydia: Pohjanmaalla

Tänään oltiin Seinäjoella Varaosapentueen pentutapaamisessa. Aamulla lähdettiin matkaan ennen kuin koira oli herännytkään ja matkattiin tunti Tampereelle, sieltä toinen tunti junalla Seinäjoelle. Rood ei ole ikinä ennen ollut junassa, ei arvaisi. Laiturille puksuttava peltitölkki ei pelottanut yhtään. Ovi aukesi ja koira loikkasi kuin kotiinsa. Matkan se nukkui kiltisti jaloissani. Se on vaan niin hieno koira.

Perillä tavattiin alkuun sisko, äiti ja mummu. Rood on AIVAN kuin Riina-mummunsa, samanlainen lepakonnaama:D Cara-äiti oli lihava kuin tynnyri, maha täynnä pikkusisaruksia. Stefa-systeri taas oli mitä ihastuttavin olento, vaikkei ollutkaan lainkaan Roodin kaltainen lukuunottamatta yltiöystävällistä kiemurtelua ja hännänheiluttelua, joka näkyi kaikissa pennuissa ja sukulaisissa.

Rood ja Stefa sisarustelevat.

Päästiin siinä sitten itse asiaankin, PAIMENTAMAHAN LAMPAHIA! Lampaat olivat pyöreässä aitauksessa laitumen keskellä ja me juostiin Roodin kanssa ympäri ympäri ympäri. Rood pysytteli hihnanmitan päässä ja varoi tulemasta liian lähelle epäilyttäviä bää-elikoita. Aiempi kokemus niistä rajoittuikin maatalousnäyttelyyn, jossa narttu veti päänsä läpi pannasta ja pakeni.

"Yök. Noiden kanssa en leiki."

Sitten saapuivat muut sisarukset. Hiili-veli saapui Choko-enon kanssa, ja Rood siirrettiin sisätiloihin haisemaan. Hiili olikin työkoiramaisen likakerroksen alla ihan kiva koira, hajukin mukavan lehmähtävä. Ja suuri se oli kuin mikä! Ei luulisi että niin iso olento on mitään sukua minun pienelle Rood-tirriäiselleni! Choko-enossa taas oli selviä Caramaisia piirteitä runsaan turkin alla. Seuraava pentu oli Pinna, todella paljon Caraa muistuttava nöyrä tyttö. Viidentenä ja viimeisenä paikalle saapui Akku, myös valtavan suuri ja runsasturkkinen poika. Pentueen kuudes jäsen, narttu Venttiili ikävä kyllä kuoli keväällä jäihin hukkuen. Aina yhtä karmeaa menettää nuori koira.

Akku Pinna Hiili Stefa Rood

Koirat Roodia lukuunottamatta saivat telmiä pihalla keskenään ja ihmisväki ruokittiin lampailla. Pakko hankkia kesälampaita ihan vaan että saan SYÖDÄ ne! Oli vaan niin hurjan hyvää ruokaa..

Ja sitten taas paimennettihin! Pojat paimensivat hienosti, Akku oli jo syttynyt ja sen kanssa harjoiteltiin oikeaa asemaa ohjaajaan nähden, eli kello kymmenen ja kahden välillä(ajatelkaa että aitaus on kellotaulu ja ohjaajan paikka on kuudessa).

Akku kello kahdessatoista

Hiilikin pääsi nopeasti kärryille, ja sen kanssa päästiin harjoittelemaan samaa.

Hiili hihittää

Tytöt sen sijaan olivat pihalla kuin seinäjokelaiset lehmät. Pitkän harjoittelun jälkeen Rood uskalsi jo arastellen tulla aidan viereen kurkkimaan hirmuisia bää-elikoita. Hurjaa edistystä, olin todella ylpeä!

Pinna tahtoo miellyttää


Roodin pelko alkaa hellittää.

Ihmiset kahviteltiin ja Akku lähti lonkkakuviin. Roodkin pääsi vapauteen sisarustensa kanssa telmimään, kun Hiili-parka joutui hihnaan hillumaan. Ja kivaahan oli! Hiilikin lähti kotiappäin, ja tyttöjen kanssa jatkettiin harjoituksia. Päästettiin hurjat texelit ulos juoksemaan isompaan aitaukseen ja kierreltiin niiden perässä koirat hihnoissa. Rood alkoi jo vähän kiinnittää huomiota isoihin villakarvaisiin hirviöihin, ja muutaman yrityksen jälkeen hakaan palatessamme päätin vähän huijata pikkuotusta. En voinut ymmärtää miten se paimentaa niin hienosti palloja ja kissoja muttei muutamaa lammasta! "Kissoja ne on, ksskss!" väitin sille. Ja se raukka uskoi! Vähän katsoi minua vinoon, totesi "okei" ja lähti menemään. Siinä sitten juoksin ympäri hakaa koira hihnassa, tuli ainakin liikuntaa.. Riina paimensi lampaat takaisin pienempään häkkiinsä, ja Rood päästettiin irti. Sitten harjoiteltiin lampaiden kiertämistä, ja suuntakäskyjä. Olin vaan NIIN uskomattoman ylpeä omasta pienestä karvapuuhkastani! Pitäkää te vaan lammaskoiranne, mullapas on kissakoira!

Kolme polvea koiraa. Riina, Cara ja Rood.


Tytöt. Pinna Stefa Cara Riina Rood

Sitten lähdettiinkin jo takaisin rautatieasemalle ja sieltä kohti Tamperetta. Kukaan ei yllättyne, jos väitän että Rood nukkui sikeästi koko matkan välittämättä vaunussa räyhäävistä terriereistä.

3 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Ompas hauskan kirjavaa sakkia tuo sisaruskatras!! Hurjan nättejä ja persoonallisen näkösiä kaikki! :) Mut jotenkin tuo Roodin väritys vaan on mun silmään poikkeuksellisen kaunis.. ;)

Tiia, Riitti ja Käämi kirjoitti...

Voi kun Riina on kaunis. Todella ihania kuvia!

Janni kirjoitti...

Tottakai, kohtahan se on FIN MVA :D no ei, mutta yllättävän hyvin kyllä meni, tai siis ylitti odotukset ainakin. :)