YUP: Huuda harkiten

Vietin viikonlopun Harjavallassa Marko Koskensalon tottelevaisuusseminaarissa. Poltin itseni karrelle, mutta sain niin paljon uutta intoa treenaamiseen, että kannatti. Väkertelin itselleni koulutussuunnitelmaa muistiinpanojen pohjalta, katsotaan jos saisin sen vaikka valmiiksikin.. Mut joo, olen nyt niin hyvä, että tva-titteli tulee viimeistään tämän vuoden joulukuussa..

Oli kyllä hienoa katsella toisten treeniä, monilla samankaltaisia ongelmia kuin itsellä, ja ongelmia joita saattaa tulevaisuudessa ilmetä, joten neuvot muistiin vain.. Sekä ihan yleispäteviä koulutusjuttuja, jotka tietenkin olisi pitänyt tajuta itsekin, mutta välähtää vasta kun joku toinen sen ääneen sanoo. Näin myös muutaman aivan UPEAN koiran, lauantaina Koskensalon oma mali(mecberger Duunari?) sekä tänään suojelua harrastavat suursnautseri ja dobermanni. Suursnautserissa vaikuttavaa oli etenkin ohjaajan työskentely, ne vähät korjattavat virheet menivät niin täydellisen onnistuneilla pakotteilla, etten ole varmaankaan ikinä nähnyt, ei sellaista epätoivoista nykimistä tai kokoaikaista kiskomista mitä joskus näkee. Siinä oli kyllä osaava ohjaaja! Ja dopsu nyt vaan oli niin hyvä :D

Mutta omasta koirastani minun piti puhua. Treeni on jäänyt aika vähäiseksi, kun ei jaksa koko aikaa narttua kiinnostaa muu kuin hajuilu. Tänä iltana kuitenkin, maatessani nojatuolin sisuksissa katsomassa paskaa komediaa ja kärsiessäni selän auringonpolttamista, joita nahkasohvan pinta ei varsinaisesti hyväillyt.. Lauseen piti jatkua, mutta kuvailu keskeytti. Enivei, Rood sitten kiikutti minulle siihen jalkapallon(niitä on tällä hetkellä varmaan 15, niitä vaan SIKIÄÄ tuolta ojista) ja totesin että hei, minähän opetan tämän koiran haukkumaan.

Seminaarissa puhuttiin koiran haukuttamisesta vireen nostamiseksi. Vaikuttavaa katsella, mutta ajattelin heti, että ei minun juttu, liian vaikeaa. Enivei päätin että voin opettaa sen haukkumaan, jos joskus olen hyvä koirankouluttaja ja haluan haukuttamalla nostaa virettä, tai jos päätetään suunnata Roodin kanssa hakumetsiin(oikeasti suunnittelen tässä suojelun aloittelua). Jalkapallo vaan käsiin ja vähän hetsausta, Rood katsoo minua huuli pyöreänä, "mitvit, mikset jo heitä?!" ja vähän vingahti. Kehuin, ja sain taas todeta kuinka USKOMATTOMAN älykkäitä bortsut oli. Sain palkata pelkkiä haukkumisia, koska sanallinen kehu riitti koiralle osoittamaan mitä haen. Tietysti tuo vielä vähän takeltelee, mutta tietää jo, mitä haluan. "Hauku" -käskyä seuraa jo vähintään vikinä tai muu haukkumisyritys. Koirani on vaan yksinkertaisesti nero, vaikka vähän sillä onkin tuo huutaminen vielä harkinnassa.

Pihalta tullessa sekä minä että koira lysähdimme eteisen lattialle. Todella rankkaa tuo kokoaikainen vietinnosto haukkumista varten. Suojelumaalimiehillä on varmaan aivan yli-inhimillinen kunto. Ja niitä me mennään sitten Roodin kanssa pureskelemaan! (Vitsi vitsi. Minä purisin maalimiestä todennäköisemmin kuin Rood. Toisaalta, minulla onkin nuo hampaat herkässä.)