Tästä perheenlisäyksestä eivät tienneet minun tutuistani muut kuin siskoni ja veljeni, avomies sen sijaan oli uutta koiraamme jo vähän mainostellutkin. Niin että miksi minä nyt paljastan tämän koirakokeilun kotoani? En tiedä. Mä vaan haluan että toi koira voi olla täällä aina :D
Selitänpä siis tilannetta hieman. Meille tuli isän kanssa hieman riitaa minun ollessani armeijassa. Rood oli otettu työkäyttöön, eikä minulle annettu enää lupaa viedä sitä mennessäni sitten kun tj0 napsahti. Takun tila ei toimi enää ilman Rodeota, sikoja ei saada teurasautoon ilman vieressä vartioivaa paimenkoiraa, ja syksyisestä metsästyskaudesta tulee kaaos, kun verijälkikoira ei ole paikalla. Mutta en minä halunnut koirastani luopua :( Rood on kuitenkin rakas, mulla oli niin kovat treenisuunnitelmat, ja se on yksinkertaisesti vaan paras koira maailmassaa :D Mutta kun minulle perustellaan koiran työkäytöllä, on pakko nöyrtyä. Tosin, en ole vielä vanhemmilleni maininnut myöntymisestäni.
Alettiin sitten Villen kanssa pohtia tulevia koiravaihtoehtoja. Kaverillani on tuontibortsuja tulossa Euroopasta, todella lupaavia. Tässä itse asiassa linkki jos joku on potentiaalista harrastuskoiraa vailla. Mutta sitten selvisi, että Roodin sisko etsii uutta kotia. Ja Villen mielipide ratkaisi tämän, Stefa tulisi meille koeajalle.
Niin että. Koiran piti tulla eilen lauantaina, mutta perjantaina Ville totesikin että "no niin, lähdetään hakeen se koira." Niin että koira tuli sitten päivää aiemmin, ihan vaan koska malttamaton avomies.
Mitähän siitä itse koirasta sitten sanoisin. Kamalan onnellinen se on. Sen mielestä oli ihan käsittämätöntä, kun se sai ihan kaiken huomion, mitä minulta ja Villeltä löytyi. Ei sinänsä ihme, kun tulee kodista, jossa on ollut osa kuuden koiran laumaa. Ja kovin nopeasti se tykästyi minuun ja Villeen. Mutta aika perskärpänen se on. Villeä se seuraa vessaankin, itse jätän sen kyllä oven taa.
Ihmeellistä koiralle on ollut tämä kaupunkielämä. Koko perjantai-iltana se ei voinut käydä edes pissalla, koska oli niin järkyttynyt hihnassa lenkittämisestä. Koirapuistossa kun käytiin, se tuli vähän väliä mun jalkoihini kysymään "mikä ihme tämä hiekkainen paikka täynnä hajuja on?". Ja nyt kun se jo uskaltaa tehdä tarpeensa kaupunkimiljöössä, se aina ilahtuu kovin kun kaivan kakkapussin esiin. Raukka ei voi ymmärtää, että rapisevalla pussilla voisi olla jokin muu tarkoitus kuin makupalojen säilytys.
Ja tosiaan, onnellinenhan tuo on. Häntä heiluu koko ajan. Yöllä heräsin pariin otteeseen siihen paf-paf-paf-ääneen, kun häntä hakkasi kirjahyllyn kylkeen. En tajua, miten koira voi olla noin onnellinen. Se ilahtuu ihan suunnattomasti joka ikisestä lelusta ja luusta, jonka lattialle laitamme. Ja on jo oppinut erottamaan eri lelut toisistaan nimien perusteella. Ja kymmenessä minuutissa se tuhosi jo ensimmäisen tennispallon. Ei sitten annettu sille enää toista.
Ahnekin se on. Mulla ei oo ikinä ollut näin ahnetta koiraa. Pelkään että lihotan sen kun en osaa ottaa huomioon tota ruuanhimon määrää :D Nappulat kun laittaa kuppiin, ne katoavat hetkessä, ja kuppi nuollaan tarkkaan, minkä jälkeen pyydetään lisää ruokaa. Jääkaapin ovi kun aukeaa, koira on heti vieressä odottamassa. Ja jos joku syö jotain, Stefa kyllä avustaa vieressä.
Eli onhan tässä kaikkea opetettavaakin. Kuten se, että mä en halua koirankuonoa voileipäni väliin. Ja ruuan odottaminen oli aika vaikeaa, nyt se alkaa jo sujua. Yksinoloakin kokeiltiin, sillä tavalla ovelasti, että laitoin kaverini Skypessä vakoilemaan kun poistuin paikalta. Vähän tuo oli kuulemma alkuun vinkunut, muttei muuta. Se on nyt saanut jäädä pariksi minuutiksi kerrallaan yksin, kun olen vienyt roskia tai käynyt pyykkituvassa. Eiköhän tämä tästä ala sujua.
Mieli tekee myös treenaamaan, mutta ensin taidan opettaa tuolle kaiken maailman turhat temput High fivestä tavaroiden keräämiseen lattialta. Luulisi olevan nopea oppimaan tuolla ahneudella.
Mutta mä meen nyt rapsuttelemaan kaveria. Se on vaan niin onnellinen kun joku vähän rapsuttaa :D
Koitin vielä ottaa kuvaakin, mutta kun tuo koira kulkee koko ajan ihan jaloissa kiinni, niin se oli vähän hankalaa. Ja sanon ihan suoraan, etten kuvatakaan osaa. Tässä kuitenkin yritys:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti