Rebecca Black: Friday

Mä ja Stefa vietetään perjantaita.

Tulin töistä puolisen tuntia sitten, ja Stef oli jättänyt mulle kivan yllätyksen. Parikin itse asiassa :D Eteiseen unohtunut roskapussi oli levitelty pitkin lattiaa, syöty, sulateltu ja ulostettu kylppäriin. Joo o. Mutta hei, se ei tee tätä silloin kun ei oo roskapussia leviteltävänä, että toivoa on :D Kaikki ovetkin se availee yksin ollessaan, ja odottaa yleensä tuulikaapissa kun tulen kotiin. Ja on sitten niin autuas, hyppii ympärillä ja on haljeta riemusta. No, ei haittaa. Kyllä mäkin tykkään tulla kotiin.

Ollaan alettu treenata vähän tokoa. Ihan alusta, ihan ihan alkeista asti. Otin käyttöön Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan, kun ajattelin että Stef voisi pehmeän oloisena piskinä arvostaa tuota opetustapaa. Että nyt me sitten junnataan luoksetulon loppuasennossa. Ei mikään ihan läpihuutojuttu, kun yrittää treenata sen alusta asti sellaiseksi tiiviiksi kun kuuluukin.

Eli mä tosiaan suhtaudun tohon jo aika pitkälti kuin omaan koiraani :D Suunnittelen tulevaisuutta siihen malliin, että koskahan pääsisi ekoihin kisoihin (BH, toko alo) ja mitä muuta alettais harrastaa(Lakeuden agilityurheilijoihin on niin kauhee jono, että agility ei ehkä oo ykkösvaihtoehto). Ville jo totes mulle että ei tosta treenistä tuu mitään, hän lähtee koiran kanssa kisaamaan. Sanoin että sopii, joten jos lähistöltä löytyy viestiporukka niin saatetaan olla siellä kohta koko perhe. Ja muahan kiinnostais se hakupuoli, mutta jää nyt nähtäväksi onko ryhmissä tilaa. Ei kun siis jää nähtäväksi että pidetäänkö me tää koira.

Niin että mitähän mää tässä sopertelen. Meillä menee kivasti. Tänä aamuna lenkillä pysähdyttiin juttelemaan random naisen kanssa(nimiä ei tietenkään kerrottu, mutta tiedän että naisella on kaksi kääpiökoiraa ja viisi lasta :D ) eikä tämä millään uskonut kun kerroin Stefan olleen meillä vasta viikon. Niin kuulemma näytettiin ikämme yhdessä kasvaneilta. Mutta siltä meistä tuntuukin :)