This is Sparta: Techno Remix

Repäisin. Ilmoitin Ilmajoen metsästysseuran koirankoulutusjaoston kokouksessa, että me voitais Stefan kanssa tulla ensi vuoden SM-kisoihin osallistumaan avoimeen. Trololol.

Tästä seurauksena me käydään nyt Stefan kanssa kahdesti viikossa tokotreeneissä, joinain viikkoina enemmänkin, jos SM-treeniryhmä päättää että nyt ois hyvä päivä treeneille. Mikäs tässä. Mä NAUTIN. Ja tuskinpa koirakaan pahastuu.

Lauantaina olin kuunteluoppilaana Vuokko Malkin tokokoulutuksessa. Opin jotain. Nimittäin häiriötreenistä! Niitä pitää tehdä. Mä olen aina ajatellut, että tehdään niitä sitten kun koira osaa jo kaiken, ja on niin hyvä, että häiriötä voi lisätä vähitellen. Mutta ei! Vuokko teki niin, että nappasi aloittelevan koirakon kontaktiharjoitukseen keskelle kenttää, ja meni itse viereen istumaan, heilutteli makupaloja, huusi "tänne" ja "maahan" ja heitteli motivointipatukoita koiran eteen. Sitten hän otti muutaman avustajan makoilemaan ja huutelemaan ja seurautti koirakkoa heidän välistään. Se oli aivan uskomatonta! Koirat olivat aluksi ihan hukassa, mutta hurjan nopeasti ne oppivat olemaan reagoimatta! Niin voittaja- kuin alokasluokankin koirakot. Teki todella vaikutuksen!

Noh, maanantain treeneissä tätä sitten tietysti kokeiltiin. Ai, kuinka kamalaa! Olin jotenkin jatkuvasti tosi epälooginen, Stefa paineistui, meni ihan jumiin ja se oli epämiellyttävää sekä minulle että koiralle :( Ei jäänyt hyvä maku tästä hommasta. Siispä, rakentavasti käytin koko seuraavan päivän matikantunnit pohtimiseen, ja asian tarkastelemiseen eri näkökulmilta. Ja totesin, että olin epäselvä, ja minun täytyy keskittyä enemmän omaan tekemiseeni. Siihen, että kerron koiralle selvästi, milloin se on käskyn alla, ja milloin ei.

Tänään sitten keskiviikon treenit. Tehtiin alkuun ohjattuna liikkeestä maahan - joka meni ihan perunoiksi! Ja ohjattu luoksetulo. Se maahanmeno jäi oikein vaivaamaan, koira ei osannut sitä ollenkaan! Ennen on osannut, joten en ole sitä edes ottanut sen suuremmin. Joten nyt se on sitten unohtunut. No, tämmäistä sattuu. Nyt otetaan harjoittelun kohteeksi se, että käsken koiran maahan kasvot siitä poispäin suunnattuna - koska se vaikuttaisi olevan meidän ongelmamme.

Seuraaminen sen sijaan meni yllättävän hyvin. Missäköhän vaiheessa siitä on noin hyvää tullut? Kenties siinä vaiheessa, kun aloin kävellä sen verran hitaammin, että koira pysyy mukana.

Ja sitten niitä kontaktiharjoituksia.. Keskityin nyt siihen että olin selkeä. Ja se toimi! Stefa ei paineistunut yhtään, sen mielestä kaikki oli tosi kivaa! Ja mikä parasta, yksi Stefan lempi-ihmisistä, hakumaalimiehenäkin ollut Liis, kutsui Stefaa luokseen, lässytti, käski maahan, rapisteli hiekkaa.. Ja Stefa vaan tuijotti minuun, korvat pystyssä ja innokkaana! JEEEE!

Nyt, seuraava tavoite on ensi viikon sunnuntain kokeenomainen treeni. Jos se menee mallikkaasti, ilmoitan Stefan Lempäälään tokokokeeseen joulukuun alkuun. Siis jos siellä on vielä tilaa. Ja vielä enemmän, jos se treeni menee hyvin. Jää nähtäväksi. Myöhemmin joulukuussa kun todennäköisesti varaan ajan tuon Stefan sterilointiin, niin tulee sitten treenitaukoa pari-kolme viikkoa, ja kisataukoa.. No, en minä tiedä kauanko doping-varoaika on. Pitää kysyä eläinlääkäristä.