Hetki jota olette odottaneet! Tai todennäköisesti ette edes muistaneet, mutta uskottelen itselleni että olette istuneet kotisohvillanne näppäimistöä puristaen. KOSKA se kertoo miten meni?!
Eli siis, Maalahden tokokoe. Lähdettiin puolilta päivin Ilmajoelta tyttöjen kanssa ajelemaan, ja mieli oli korkealla. Jee, tähän oltiin tähdätty, nyt se koe olisi, yhtään ei jännittänyt! Vielä. Mutta siinä vaiheessa kun oli meidän vuoromme astua kehään tekemään yksilöliikkeitä, tuntui kuin vatsassa olisi ollut nyrkinkokoinen kivi. Siis ihan oikeasti, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Eli siis kerrataan ensin ryhmäliikkeet. Kehääntulotarkastus ei tuottanut Stefalle mitään ongelmia, kuten ei myöskään luoksepäästävyys. Viereinen koira säikähti tuomaria todella pahasti ja karkasi hihnanmitan päähän. Toisella puolella oleva koira yritti haukata tuomaria, mutta ei osunut joten sai jatkaa koetta. Paikallaolo suoritettiin kolmen ryhmissä, ja me olimme tosiaan keskellä. Kun poistuimme koirien luota, tuomaria säikähtänyt koira juoksi ohjaajansa luo turvaan sitä karvaista miestä. Tuomarin syödä yrittänyt koira sen sijaan keskittyi hetkeksi tuijottamaan Stefaa todennäköisesti pohtien "voisikohan tuon syödä?" Tai enhän minä tiedä kuinka ystävällinen se oli muita koiria kohtaan, säikähdin vain sitä luoksepäästävyystilannetta ja totta kai hermostutti sitten paikallaolossa! Onnekkaasti tilanne rauhoittui, Stefa makasi kuin matto ja toinenkin koira suoriutui mainiosti.
Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu 10
Tähän asti siis kaikki hyvin. Sitten niihin yksilöliikkeisiin. Jännitin tosiaan ihan säädyttömästi, noloa myöntääkin. Olin kaatua kuolleena maahan hetkenä minä hyvänsä. Selvittiin kuitenkin kummastakin seuraamsiesta. Koira oli turhan väljä, vaikka videolla näkyykin ettei seuruu näyttänyt ulospäin yhtään niin pahalta kuin se minusta tuntui. Ja parasta kaikessa: Stefa heilutti häntäänsä koko ajan. En tiennyt että se tykkää seuraamisesta niin paljon että on iloinen koetilanteessakin, missä vaiheessa siitä ahdistuneesta seuraajasta tuli iloinen ja innokas? Perusasennoista osa oli liian edessä ja korjasin koiraa vartaloavuilla.
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen vapaana 8
Sitten liikkeestä maahanmeno. Taattua Stefa-laatua. Kun palasin koiran vierelle jalkani tärisivät jännityksestä.
Liikkeestä maahanmeno 10
Jännitys alkoi ahdistaa tosi paljon tässä kohtaa! Mietin vain että toivottavasti en ala itkeä kehässä, olisihan se noloa kun menikin ihan hyvin! Luoksetulo on meidän bravuuri, joten pelätä ei olisi pitänyt, mutta pelkäsin silti! Ja Stefa huomasi sen. Luoksetuloon tarvitsin lisäkäskyn, samoin sivulle siirtymiseen. Tuomarikin totesi että koira varmisteli että tekee varmasti oikein. Mies huomasi siis itsekin että olin tukehtua jännitykseeni.
Luoksetulo 7
Liikkeestä seisomisessa oli ollut ongelmaa perusasennon ennakoinnissa, joten sitä oli työstetty. Ei ennakoinut perusasentoa! Ei kyllä mennyt sitten perusasentoon muutenkaan. Liike siis vallan mainio, mutta perusasentoon kaksoiskäsky eikä siltikään totellut.
Liikkeestä seisominen 8,5
Sitten hyppy. Voi ei se hyppy. Olin jo valmiiksi neuroottinen, että mitä jos koira karkaa hypylle ja koko liike menee nollille? No, kun sanoin liikkeenohjaajalle valmis koira sitten lähti. Kutsuin sen takaisin. Käskyllä se ei sitten enää lähtenytkään, koska olin äsken kieltänyt. Lisäkäskyllä hyppäsi. Kun menin koiran sivulle se väisti aavistuksen. Sivu-käskyjä tarvittiin taas kaksi, kiitos perusasennon ennakointi -koulutuksen, mutta ainakin se sitten istui. Tosin, nollille tämä meni silti kaiken sähläyksen takia.
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 10
Kokonaisvaikutukseen sen sijaan olen tyytyväinen! Ihan mahtavaa, että tokoa vihaava ahdistunut Stefa kykeni tälläiseen suoritukseen! Jeejeejee! Seuraavaan kokeeseen sitten vaan, kun jossakin olis..
Kokonaispisteet 156, II -tulos, sijoitus 5/9
Kyllähän se vähän keljuttamaan jäi, että neljä pistettä vajaa ykköstuloksesta. Tuomarikin kysyi palkintojen jaossa että mihis ne neljä pistettä jäi. Reippaana tyttönä vastasin että hyvä kysymys, mietin sitä tänä yönä kun itken itseni uneen.
Mutta me ei tosiaan vähästä lannistuta! Käytiin kotona kääntymässä ja jatkettiin BH-treeneihin. Tykkään ihan hirveästi tuosta vietinnostojutusta jota siellä teemme, Stefasta löytyy ihan uusia vaihteita! Otin sitä tänään pannasta kiinni ja potkin sille patukkaa. Siis pannasta! PANNASTA KIINNI! Ihan järjettömän iso askel, ensimmäinen kerta kun olen pidellyt koiraa pannasta treeneissä! Stefa tosiaan ahdistuu ihan hirveästi, yrittää väistää ja alistuu jos siihen koskee treeneissä, mutta nyt siitä on tulossa ihan oikea koira, joka kestää pienen fyysisen kontaktinkin! Uskomatonta!
Otettiin myös paikallaoloa häiriössä, Stefa oli supermainio. Tosin, häiriö ei onneksi ollut lelupalkattava koira, vaan makupaloin palkattu spanieli. No, häiriö sekin.
Ja harjoiteltiin liikkeestä istumista. Hohoo, seuraavassa alon kokeessa Stefa tarjoaa istumista kaikkiin jääviin ja vielä maahanmenoonkin!
Särkyneenpyörän Stefa & My Trusted Friend Kane's Wicky & Mieletön Moottori
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Älä nyt, mä oon tänäiltana jo kaks kertaa käyny kattomassa, jos olisit päivittänyt kisakuulumisia! :D
Mutta kivastihan teillä meni kaiken kaikkiaan! Toki se ykkönen olisi ollut ykkönen, mutta onpahan mitä treenata! ;)
Itsehän pelkään ihan kamalasti, että onnistun omalla jännityksellä sössimään koiran kanssa ihan täydellisesti! Me ollaan siis menossa kuukauden päästä möllitokoon, ja vielä kaiken muun hyvän lisäksi mölliluokkaan! :D Oikeastihan tuo koira kyllä osaisi, mutta olen huomannut nyt viime aikoina, että olen itse tullut hirveäksi jossittelijaksi! "Mitä jos se vaikka yrittää syödä tuomarin?" -> No todennäköisemmin häntä vispaten olis menossa vastaan... "Mitä jos se päättää lähteä omille teilleen kesken seuraamisen?" -> No kertahan se toki olis ensimmäinenkin... Ja kaiken muun lisäksi olen ihan varma, että kaikki muut ovat siellä ihan täydellisiä!
Rapsutukset siis sinne reippaalle ja urhealle tokokoiralle, ja onnittelut tuloksesta! :)
Heidi
Paljon onnea hienosta kakkosesta! Seuraavaks sit ykkönen ;)
Hyvin hoidettu ja parasta lukee noista omista edistysaskeleistanne!
Kiitos kannustuksesta :D Ja joo, kyllähän se tuntuu nyt jo paljon paremmalta tulokselta kuin eilen palkintojenjaossa kun tuomari kysyi niistä puuttuvista pisteistä.. Mutta tosiaan, ens kerralla on jo PAKKO tulla ykkönen :D
Mutta toi jännittäminen on muuten ihan hirveä juttu! Kuinka sitä treenataan? Tehtiin jo vaikka mitä suunnitelmia, että mun täytyy koetreeneissä kävellä kuin seipäänniellyt, joka lihas jäykkänä, tai koitetaan kasata mulle paineita niin että koko treeniporukka kerääntyy ympärille supisemaan ja osoittelemaa.. Ehkä me jotain keksitään :D
Hyvä tulos se on vaikka ykkönen jäi tulemattakin! Miten tuo hyppy, ehtikö koira hypätä sen kun karkasi? Kun oli tuossa puhetta yhden kokeneemman kanssa että jos koira karkaa niin ennen hyppyä voi vielä käskeä takaisin. Mut onnea, mulla on vielä viikko jännitettävää...
Videolta on kyllä aina kiva/hyvä katsella jälkeenpäin, että mites se oikeasti menikään ja näkee eri perspektiivistä oman ja koiran työskentelyn. Mutta oikein kivasti kuulosti kokonaisuutena koe menneen, onnittelut ja eteenpäin vaan! :)
Jani, kutsuin takaisin, mutta koska olin sanonut jo valmis ne laskettiin lisäkäskyiksi. Tai jotain. Tuomari kyllä selitti tän mutten enää muista.
Ja Leila, mä olin aluksi sitä kuvaamista vastaan, usko tai älä! Mutta jälkeenpäin se video kyllä piristi, koira teki hyvin ja iloisesti, ja seuruukin näytti paljon paremmalta kuin miltä se oli tuntunut. Pitää varmaan kuvailla useamminkin!
Lähetä kommentti