Hurja kymmenen päivän päivitystauon jälkeen pitää vähän selitellä missäs sitä ollaankaan oltu.. No Punkalaitumella! Lauantaina sinne lähdettiin, kera Elinan ja Neten. Elina tuli koulimaan Roodista kunnon näyttelykoiraa, sekä vähän muutakin koiriamme kouluteltiin. Viikonlopun jälkeen Rood seisoskeli kuin australialaislinjainen geelipaimen ja sai jopa minut hetkeksi uskomaan ettei sinne Vaasan näyttelyyn ehkä sittenkään kuolla. Jää nyt nähtäväksi.
Kuvatodiste |
Opetin Ropsunaattorille vielä sen keppijutun, jota törkeästi jäljestämisen alkeiksi väitän. Verijälkeä en viitsinyt lumihankeen tehdä kun se olisi ollut liian helppoa. Mutta joka tapauksessa, keppejä nosteltiin, jotta Roodia voi näillä harjoituksilla aktivoida tyhmempikin (lue: äiti ja isä Takku). Kyllä se tuon jäljestämisenkin hoksaisi kun treenaisi vain, mutta se vaatisi tosiaan enemmän läsnäoloa minulta. Äh! Harmittaa hirveästi antaa noin loistavan harrastuskoiran valua hukkaan! No, on sillä onneksi mejä-treenejä ja -kisoja tälle keväälle nyt tiedossa. Sitä isäni sen kanssa sentään harjoittelee. Ilmoitin sen muuten Ilmajoelle mejä-viikonloppuun, mutta osallistujat arvotaan viikkoa ennen kisoja joten ei siitä nyt tiedä päästäänkö kummalle päivälle, kummallekkin, vai kummallekkaan. (Pronominintaivutusta äidinkielen kertaamiseksi.)
Stefaa seisoteltiin ihan muuten vain. |
Ilmoittauduin myös yllättäen IKKJ:n BH-kurssille. Ajatukseni oli jättää se väliin, mutta nimeltämainitsematon taho soitti ja yllytti, ja sinnehän minä sitten ilmoittauduin. Eka tunti oli tänään, ja VINK-VINK KAIKKI PAIKALLISET, SIELLÄ ON VIELÄ YKSI PAIKKA VAPAANA. Mukaan siis ehtii vielä, tänään pohdiskeltiin vain liikkeiden teoriaa ja otettiin ekat seuruu- ja paikkamakuuharjoitukset. Toukokuussa olisi kuulemma jo kokeita käytäväksi, mutta ans kattoo mitä tässä nyt ehtii ja jaksaa.
Kurssi alkoi epäilyttää minua heti aluksi kun ekalla tunnilla käytiin lähtötasoja läpi, ja selvisi että minä taisin olla kurssilaisista edistynein. Käytännön harjoitukset osoittivat kuitenkin että kurssi on meillekkin erittäin hyödyllinen, koska siellä painotettiin koiran oikeaa viretilaa ja vireen nostamista tottiksessa. Sitä me kyllä tarvitaan, ihan vaan että selvitään siitä hirviömäisestä seuruupätkästä. Ja opin senkin että leikitän Stefaa väärin. Vieläkin! Koko kesän harjoittelin sitä oikeaa leikkitekniikkaa, ja kuinka jänis ei hyppää koiran suuhun. Mutta nyt olen sitten liian aktiivinen, ja jotain :D No, ihan tottahan tuo on, mutta hienoa että neuvottiin kuinka tuostakin edetään. Stefa kyllä tarvitsee vahvistusta leikkimiseensä.
No niin. Eiköhän tämä riittänyt taas tälle erää, menen varmaan leipomaan koirille kakkua kun ne täyttävät huomenna yhteensä kymmenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti