En jaksanut keksiä sopivampaa otsikkoa, mutta tää on vaan niin hyvä kappale että hajotkaa siihen ettei se liity mihinkään.
Tänään oli siis IKKJ:n koetreeni. Myönnän stressanneeni sitä aavistuksen, koska ajatuksena oli että jos tää menee hyvin niin en treenaa Stefaa ennen kisoja. Siitä paineistuneena treenasin hieman tavallista enemmän. Ehkä. Sunnuntaina heräsin heti aamulla ja käväisin kentällä reenimässä, mutta sain hillittyä itseni treenaamasta illalla uudestaan. No vähän lenkillä pysähdyin harjoittelemaan seuruuta mutta sitä ei lasketa. Ja tänä aamuna vahingossa kävin taas treenaamassa ennen koetreeniä mutta se vaan lipsahti. Siis lipsahdin suunnittelemaan ja organisoimaan puolen tunnin treenin. Vahingossa.
No mut joo. Sitten se itse koetreeni. Paikalla oli ihan hurjasti porukkaa, mua alkoi ihan jännittämään kun siellä olikin muitakin kuin tavalliset treenikaverit jotka on meidän tyrimiset jo nähneet. 33 koiraa siellä listassa komeili, ja oli kyllä parkkipaikkakin ihan täynnä. Onneksi mulla on niin pieni auto että sen parkkeeraa tarvittaessa vaikka keskikokoiseen kirjahyllyyn.
Salainen aseeni oli taskussa haiseva lauantaimakkara, koska päätin palkata koiran liikkeiden välissä, ettei vaan kellekkään jäisi paha mieli. Makkara joutui koetukselle heti luoksepäästävyydessä, jonka teki Heidi, ihminen joka sijoittuu Stefan mielen laatikostossa samaan lokeroon jalkapallojen ja kaiken muun maailman ihanimman kanssa. Paljon kivempaa kuin lauantaimakkara siis. Jostain ihmeen syystä Stefa kuitenkin vain heilutteli häntäänsä eikä lähtenyt vastaan! Superia. Paikkamakuussa toiselle puolelle osui hieman rauhaton bortsu, joka sai hermoni jo hieman kiristymään :) Odotin kauhulla josko se nousee ja lähtee leikkimään toisella puolella makaavan collien kanssa, sen verran ne toisiaan tiirailivat, kurottelivat ja heiluttelivat häntiään. Hyvin ne silti pysyivät, luojan kiitos, ja Stefakin oli ylihieno ja makasi suorassa! Ihmeellisesti. Paras paikallaolo pitkään aikaan, olin hyvin ilahtunut.
Yksilöliikkeisiin sen sijaan kävi sellainen pieni twisti, että kesken alokasluokan päätettiinkin koota toinen kehä rinnalle, ja minut ja Stefa työnnettiin sinne liikkeitämme suorittamaan. Apua! Olin ihan jumissa jännityksestä. Hassuna sattumana Stefa myös rakastui liikkeenohjaajaamme Jonnaan, joka on kyllä Stefalle tuttu mutta ei ikinä ennen ole yltänyt sinne samaan jalkapallo-osastoon jossa hakumaalimiehemme hilluvat. Nyt Stefa kuitenkin lähti häntä suorana kiskomaan Jonnan luo kun meidät kutsuttiin kehään, ja kävi vielä joka ikisen liikkeen välissä nuuhkimassa Jonnan kädet ihan vaan herkkujen varalta. Ihmekoira.
Mutta siis, seuruulla aloitettiin, ja se olikin suorastaan kohtuullista. Välillä koira aavistuksen edisti tai oli väljä, paikka on siis edelleen hieman hakusessa. Ja vapaana seuraamisessa se otti pari laukka-askelta kohti iloisella äänellä käskyjä jakelevaan Jonnaan, mutta palasi onneksi sivulle kun käskin, ja matka jatkui. Seuruu oli kyllä kieltämättä niin hyvää että en saisi sitä hinkata enää ennen kisoja. Nyyh. Mut kun mä haluun. Täyskäännökset mun pitää tosin tehdä oikealle, kuulemma, niin menisi paremmin, ja pieni armeijan kouluttama pääni meni ihan lukkoon! Kyllä mulle on karjuttu että sellaista asiaa kuin täyskäännös oikeaan ei ole olemassakaan. Nytkö se pitää opetella?
Liikkeestä maahanmeno oli paras mahdollinen, samoin luoksetulo. En tiedä koska koira viimeksi olisi tullut luo niin kovaa, niin tiiviisti ja niin suoraan. Mitä ihmettä, olenko mä oikeasti treenannut sen kuntoon? Liikkeestä seisomisessa Stefa ennakoi istumisen, minä on pikkujuttu, ja helposti autettavissa. Treenailtiin niitäkin viikonloppuna ja ongelmaa ei ollut, mutta pitää näköjään hieman muistuttaa. Mitä liikkeitä siitä enää jäi? Niin, hyppy. Se oli kaikin puolin mainio, ei ennakoinut perusasentoa. Supermahtavaa.
Mitä tästä nyt sitten voi todeta? Tuolla suorituksella tulisi komeasti ykkönen, kai mun on sitten pakko pitää sanani ja olla treenimättä viikkoon. Nyyh! No, me jäljestetään sitten senkin edestä. Ja ihan vähän harjoitellaan sitä seisomisen ennakointia ja täyskäännöstä oikealle. Mutta ihan vähän vaan.
3 kommenttia:
Hyvä te! :D Me piretää peukkuja.
Ja muista ny olla reenimäti - no excuses! ;D
Tsemppiä kokeeseen! Ja tottakai voi linkittää.
En tässä yön väsyneinä tunteina jaksanut etsiä tietoa, mutta teillä taitaa olla koe viikkoa ennen meitä? Aika samanlaista kirjoitusta tulee. Silmään iski tuo että itsevarmuus kasvaa. Minulla on ihan sama, itsevarmuus kasvaa mitä lähemmäksi koe tulee. Eiköhän se siitä karise viimeistäään koepäivän aamuna. Mutta onnea teille kokeeseen.
Lähetä kommentti