Sanaleikki menettää merkityksensä englanniksi käännettynä. No, joskus niin käy.
Vietettiin nyt pari päivää Laitumella. Operaationamme oli rakentaa Roodille ovikello. Äiti oli huolestunut että sen ääni käheytyy jos se joutuu haukkumaan sisälle halutessaan.
Se olikin sitten operaatio. Ensin vietettiin useita tunteja Ideaparkissa vertaillen eri kauppojen ovikellotarjontaa, joka oli ihan paska eikä yhtään koirille suunnattu, minkä jälkeen päätettiin rakentaa oma ovikello koska ihan yhtälaillahan se soi jos siihen kiinnittää valonkatkaisimen.. Minkä jälkeen siskoni romautti sekä minut että DI-miehensä pilvilinnoistamme toteamalla että ulos se ovikello tulee, ei sinne voi laittaa tavallista valonkatkaisijaa. Koska sähköturvallisuus ja turvallisuusluokitukset ja koteloinnit tiättekste? Mä en tiedä, en ainakaan parin viikon takaisen sähkötekniikan tentin mukaan.
No, sitten me ostettiin vaan tavallinen ovikello. Ja yritin sitten opettaa Roodin painamaan sitä nenällään. Rood oppi ihan hyvin, mutta kello kieltäytyi soimasta. Taktiikan vaihto, seuraavaksi Roodin oli painettava kelloa tassulla. Rood oppi senkin, mutta kello perhana ei soinut! Minkä jälkeen siskonmies haki hirveästi työkaluja, ja tarvikkeita, ja päätyi lopulta teippaamaan pienen puupalan painonappiin. Jatkoimme harjoituksia. Nyt kello soi jo, muttei joka kerta. Hitto! Kokeilimme vaikka mitä lisäosia, minkä jälkeen huomasimme että jos käännämme kellon ylösalaisin, siis niin että koiran on painettava nappi maata vasten, kello soi. Jeeee! Sitten veimme sen pihalle ja teippasimme kuistiin. Eikä se soinut enää! Tuotekehittely jatkui niin, että loppuviimeksi kellon toiseen päähän porattiin reikä, jonka läpi survottiin pitkä mutteri, joka kiinnitettiin kummastakin päästään reikänauhaan, ja reikänauha kiinnitettiin puunkappaleeseen niin että ovikello pysyi hieman ilmassa. Vaikea selittää, enkä kuvaakaan ottanut. Yksinkertaisimmin viritelmää voisi kuvailla sanalla ruma. Mutta joka tapauksessa se toimi, mikä on pääasia!
Nyt Roodilla on sitten ovikello. Lol.
Ajettiin me sen kanssa verijälkikin, mutta se oli yksinkertaisesti niin kamalaa etten kerro siitä sen enempää. Kerron sitten seuraavalla kerralla jos se menee paremmin.
5 kommenttia:
Voi hyvänenaika... Teit ei varmaaan hymyilytä siel, mutt minuu kyll vähäsen :D :D
Ihana, OVIKELLO! <3
Kyllä meitä itse asiassa hymyilyttää :D Pääsiäisenä kylään eksyneet sukulaiset ei kyllä hymyilleet yhtään kun kuulivat mitä me porattiin reikiä siihen ovikelloon, ilme oli pikemminkin huolestunut :D
Hähähää :D
Oppiko se jo yhteyden, että kun nappia painaa, niin pääsee sisälle vai vasta sen soittamisen? Oottete aika ideanikkareita kyllä. :D
Oppi kyllä yhteyden että ovi aukeaa nappia painamalla, mutta katsotaan nyt osaako se soveltaa sitä myös jatkossa kun en ole neuvomassa vierestä.
Lähetä kommentti