Frank Turner: Recovery

Stefa oli vähän kipeä viikko sitten niin meni kokeenomainen pk-tottis ja tokotreenit ohi. Nyt mä vaan kyttään sitä neuroottisena ja pohdin onkohan se jo terve.

Perjantaina uskaltauduin hakutreeneihin. Tehtiin taas kaksi hajunhakua etukulmiin, ja sitten lähetin vuoroon ykköselle ja kakkoselle. Hitto kun se meni hyvin, suoraan, innolla. Sitten tehtiin suora lähetys ja Stefa oli sillai "angstviils emmä haluu mennä". Piti sitten hakea haju sieltäkin. Ja kirota, että miten tästä edetään kun avuilla toimii ja ilman ei. Oltiin rohkeita ja kokeiltiin Stefalle taas haamuja. Vähän se hämmentyi taas, muttei pelästynyt niin paljon kuin viimeksi, todennäköisesti kun oli tuttu ihminen. Kyllä se sitten komeesti lähtikin. Täytyy soveltaa tästä jotain.

Sunnuntaina treenattiin tokoa ja jälkeä. Jälkeä treenattiin pitkästä aikaa, ja olinkin aika kummastunut kun Stefa ajoi koko (hyvin lyhyen) jäljen nenä maata viistäen ja erittäin täsmällisesti. Ainoa asia, niin kepit siltä unohtui. Vaikka se on alun alkujaankin opetettu jäljestämään pelkkien keppien toivossa. I'm all confused and stuff, what now? Jatkosuunnitelma on vähentää keppejä ja palkata niiltä ihan superisti. Seuraavalla jäljellä pitää varmaan olla tarkkana liinan kanssa eikä päästää koiraa kepeistä yli. Jälki oli kyllä muuten tosi helppo, lyhyt nurmi, askeleet kiinni toisissaan, paljon keppejä. En vaan jaksanut enää epäonnistua niin helpotin oikein roimasti :)

Tokossa tehtiin jotain voittajan juttuja. Luoksetulon maahanmeno onnistui Stefalta luonnostaan, se kun lakoaa maahan muutenkin joka käänteessä. Vauhtiakin saatiin mukaan. Seisomaan pysähdyksissä valui taas, olen tainnut palkata sitä lelulla kun jää kyttäämään. Makkaralla pari kertaa palkkasin ja pysähdykset alkoi olla kunnollisia taas. Seuruussa kokeilin käännöksiä paikallaan. Askelia en uskalla ottaa ennen kuin olen opettanut koiran erikseen keittiötreeneillä peitsaamaan ja peruuttamaan. Ei tule nättiä jälkeä ellei lähdetä perusasioista :D Noutoa kokeiltiin metallikapulalla, ja se oli ällö, kuten aina. Niinpä me otettiin pelkkiä nostoja ja kantamisia. Ehkä sekin siitä, kun hitaasti edetään. Sitten otettiin vielä ruudun loppuosaa, koiran sivulletuloa makuulta. Se onnistui Stefalta mainiosti, se jarrutti hienosti perusasentoon seuraamaan.

Huomaa ehkä että oon saanut ihan tarpeekseni alempien luokkien liikkeistä kun me tehdään kevyesti kaikkee uutta ja vaikeeta. Hirveen fiksua koiran kouluttamista.

Maanantaiaamuna oli taas hakutreenit, Stefalle tuntemattomalla porukalla. Käytiin hakemassa hajut kahdesta maalimiehestä ja vein koiran takaisin autoon, välissä treenattiin kolme muuta koiraa. Kun hain Stefan autosta ja lähetin se lähti maalimiehille hienosti, ulkomuistista, suoraan ja innolla. Uskaltauduin ottamaan kolmannen maalimiehen ääniavulla, joka toimi Stefalle selkeästi paremmin kuin haamut. Ei pelottanut tuntemattomien huitominen kun kuului vaan vieno naisääni kutsumassa "Stefaa, tule tulee!". Luulen että niitä tehdään nyt vähän aikaa. Sitten pitää miettiä miten se ääniapu häivytetään, mä kun en osaa :D

Tänään Stefa lähtee vanhemmilleni pariksi yötä hoitoon, kun mä lähden maailmalle rilluttelemaan. Hehheh.