Takku ja Rakit: Leevi and the Leavings: Rin Tin Tin

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Leevi and the Leavings: Rin Tin Tin

Possu on herättänyt ihastusta. Se tuntuu olevan hyvä kaikessa, muun muassa sohvan syömisessä. Sen rauhoittumiskyky on ihmeellinen, samoin sen kyky odottaa hiljaa autossa (VARSINKIN kun se kyky ei tullut valmiiksi mukana) ja into tehdä asioita minun kanssani. Tai sitten kaikki vaan sanovat minun mielikseni että onpa se hieno pentu, mutta ei se haittaa!

C Elina V

Possu on ollut mukana tokotreeneissä, missä se teki luoksetuloa, vauhtinoutoa, ruutua, leikkimistä ja kontaktiharjoituksia. Vain kerran se karkasi tervehtimään muita ihmisiä, se on aika hienoa mun mielestä :D Varsinkin kun ohjaaja on niin pöljä että aloittaa treenit heti häiriössä.

C Elina V

Stefakin teki tokoa, ja siitä on tulossa aika magee. Kaikessa mennään eteenpäin, tosin, se saattaa johtua myös siitä että ollaan siirrytty voittajan liikkeisiin ja kaikissa tehdään vasta alkeita. Ihmeellisintä joka tapauksessa on ollut tunnari, jossa tunnutaan päässeen jonkin sortin läpimurtoon.. En enää kerro koiralle kun se tuo väärän, vaan olen hipi hiljaa, Stefa kun pahastuu iloisestakin "oho, sehän on väärä!" -kommentista. Tämän seurauksena Stefa oikeasti miettii väärän tuotuaan että hetkinen, mitäs nyt tehdäänkään, ja mikä parasta, JATKAA suoritusta. Aiemmin se saattoi jäätyä kokonaan, ei lähtenyt enää sivultani, tai lähti kyllä mutta jäi kapuloiden keskelle seisomaan hämmentyneenä. Nyt Stefalle on saatu lähinnä onnistuneita harjoituksia, luulen että sen pienet aivonystyrät ovat sanoneet "tuo se ihmisenhajuinen" ja Stefa on vastannut "ok."

C Elina V

Toimeenkin nuo pikku perkeleet jo pääasiassa tulevat. Possu roikkuu Stefan karvoissa ja ärisee, ja Stefa ärisee takaisin. Tai sitten ne sopuisasti nuolevat toistensa korvia, niin että kaikki koirat ovat aina kuolassa.

C Elina V

Hakutreeneissäkin me taas oltiin! Taikka, niissähän me tunnutaan nyt kaikkein eniten olevankin. Kävin sunnuntaina maalimiehenä LKH:n hakukisoissa ja alkoi hiipiä into kisaamaan.. Mutta siihen on vielä matkaa. Joka tapauksessa, Stefa teki hienoa treeniä eilen, lähetin sen ilman apuja heti ekalle, jonne eteni suoraan 50 metriä ja löysi. Ääniavulla kakkoselle, mitä koira ei löytänyt? Teki kuitenkin kauniin suorakaiteenmuotoisen tyhjän, ja tein jälkeenpäin ajatellen täysin oikean ratkaisun kun päätin laittaa kakkosmaalimiehen juoksemaan neloseksi ja lähetin suoraan kolmoselle. Kolmaskin oli ilman apuja, about 25 metriä syvyyttä. Stefa lähti suoraan, ja juoksi ensin ohi lähes viiteenkymppiin asti, minkä jälkeen sai hajun takaapäin ja löysi ukon. Suorat menivät siis tosi hyvin, avustetut sen sijaan eivät :D Kerran näinkin päin! Neloselta koira sai taas ääniavun, mutta lähtiessään etsimään se takertui oksaan liiveistään ja sai pienen haavan jalkaansa. Lähdin koiran tueksi kävelemään alueelle ja kohta se jo irtosikin sinne viiteenkymppiin, lähti ensin vähän aluetta taaksepäin mutta jatkoi sitten eteenpäin ja löysi maalimiehen. Erittäin onnistunut treeni, vaikka se kakkonen jäikin metsään.

C Elina V

Possukin teki ekan hakutreeninsä. Herätin sen autosta päikkäreiltä, mutta suostui se sitten kuitenkin lähtemään. Metsässä se harhaili vähän kummissaan, kävi pissalla ja kakalla ja taas pissalla, ja sitten se vahingossa törmäsi hajuun, ja löysi maalimiehen, vähän kummastuneena "kuka tänne tämmäsiä on unohtanut?" mutta kun se sitten tajusi että hei, täähän on kiva ihminen, jolta saa jauhelihaa ja haleja, se oli ihan kikseissään! Toista ukkoa etsimään se lähtikin sitten jo innoissaan, se vaikutti saavan hajun parikin kertaa, muttei ihan osannut paikantaa sitä, kunnes lopulta löysi ukon puolivahingossa. Ja taas oli hirveän onnellinen pikkupiski, jee, jauhelihaa, jee, narupallo! Kyllä siitä vielä hakukoirakin tulee, tää treeni oli niin onnistunut että ens kerralla se ehkä osaa jo vähän käyttää nenäänsäkin.

C Elina V

Oltiin Elinan luona kuvauttamassa piskejä, kuten varmaan huomaatte. Kaikki kuvat kuuluvat siis Elina Voutilaiselle, jonka varmaan olen kirjannut joka kuvatekstiin.