Ylvis: The Fox

Possun jalat pitenevät päivä päivältä. Se oli jo 38 senttiä korkea kun mittasin sen viime viikolla. Ei paljoakaan Stefaa pienempi, siis. Painoa Possusella on jo 7,4 kiloa. Stefalla sitä oli 16,8, missä olisi varmaan se 0,8 pudotettavaa. En tiedä, oikeasti se voi olla ihan hyvänkin kokoinen.

Ollaan treenattu aika paljonkin kaikenlaista. Kun vaan muistaisin mitä! Kummankin kanssa on tehty tokoa, mikä on ollut hauskaa ja edistynyt ihan kivasti. Tosin, Stefan tunnariläpimurto otti takapakkia kun vein tunnarin treeneihin, eihän se sitä osannut enää. Seuruu sen sijaan on edistynyt! Takaistunut. Kyllä te tiedätte. Taidan muuten kertoa tän saman vitsin aina kun puhun Stefan edistämisongelmasta? Vähänkö oon hauska.

Joka tapauksessa, sain seuraamiseen vinkin alkaa palkata Stefa selän takaa, makupaloilla. Pidän makupalat oikeassa kädessä, siirrän ne siitä selän takaa vasempaan käteen ja palkkaan siitä. Tällä on ollut välitön vaikutus Stefan seuraamispaikkaan, se (kuulemma) kulkee koottuna kun takapää edistää ja etupää yrittää olla oikealla paikalla. Hauska ajatus. Koska olen skeptinen, ajattelin tänään koetreenissä videoida meidän suorituksen, jotta löydän siitä taas jotain moitittavaa.

Possu taas on tajunnut mitä kentällä tehdään. Sen kanssa on tosi hauska treenata, kun kentälle mennessä se alkaa jo hakea paikkaa vasemman jalkani vierestä, ja on ihan intoa piukassa namien ja lelujen perään. Possusta tulee vielä jonain päivänä tosi hieno!

Stefan kanssa tehtiin myös pk-tottiksen a-estettä. Päästiin harjoittelemaan säädettävällä, ja voitiin aloittaa niin loivasta esteestä että se oli Stefan mielestä hauskaa. Siitä olen sitä jyrkentänyt, ja Stefan itsetunto on kasvanut. On mahtavaa kun se suihkaisee esteestä yli jo niin tosissaan, kun on tajunnut ettei se olekkaan niin mahdottoman jyrkkä. Vaikka onhan se jo melkein.

Minä myös rikoin Stefan tässä välissä, juurikin a-esteellä. Lämmittelin sen hyvin, ja päätin palkata sen vasta alastulovaiheessa ettei se hyppää esteen laelta maahan. Sitten tietysti heti ensimmäisellä toistolla, koiran ylitettyä esteen turvallisesti, heitin narupallon palkaksi ja Stefa teki kuperkeikan napatessaan sen maasta. Raukka alkoi ontua takajalkaansa ja sen päivän treenit loppuivat siihen. Stefa-parka ei tajunnut yhtään miksi hauskat treenit loppuivat niin lyhyeen, vaikka klenkkasi takajalkaansa aivan mahan alla.

Esineruutuakin tein Stefan kanssa, pitkästä aikaa. Vaatimattomasti tein sille 3-luokan ruudun, koko 50x50m, kolmella esineellä joista jokainen haettiin. Stefa työskenteli hienosti (vaikka aika matalassa vireessä) ja löysi hienosti kaksi ekaa esinettä. Toisen esineen luovutukseen saatiin yllättävä häiriö kun random sieniterrieri syöksyi Stefan karvoihin kiinni, ja Stefa pöläytti sen kauemmas ennen kuin palasi jatkamaan luovutusta. Ja lähti siitä hienosti työskentelemään kolmatta esinettä. Ja löysi senkin. Melkoinen super-Stefa.

Ja jälkeä. Possu ajaa makkarajälkeä hienosti. Stefa ajoi metsässä keppijälkeä yllättävällä harhajäljellä kun samaiset sienestäjät koirineen toikkaroivat sen yli. Ei onneksi haitannut. Ja sieniterrieri pysyi tällä kertaa hallinnassa.

Mitä jää jäljelle? Ai niin, hakua. Stefa on löytänyt hakutreeneihin ihan uuden asenteen. Sillä on tehty jo vähän tyhjiäkin, vaikka ensin täytynee keskittyä suorakaiteen mallisiin pistoihin, jotta tyhjätkin saataisiin etenevämmiksi. Pitää myös opettaa Stefa käyttäytymään maalimiehellä, viime treeneissä se haukkasi reiän yhteen maalimieheen. Vahingossa tosin, kun maalimies piti frisbeetä käsi koiran ja lelun välissä. Ei se ollut onneksi iso reikä, mutta ei se maalimieskäyttäytyminen sitä ainakaan suurenna.

Possunen teki tänä aamuna toiset hakutreeninsä. Se on aivan mainio, tokotreeneissä se tokoilee, jälkitreeneissä se jäljestää, ja hakutreeneissä hakee ilmavainulla. Ja lenkillä tietysti vaan on lenkillä. On mahtavaa kuinka se erottaa eri tilanteet toisistaan.

Joka tapauksessa, Possunen etsi kolme maalimiestä hajunhauilla. Possu on hurjan motivoitunut maalimiehille, ja sinkoaa etsimään heti kun hihnan irrottaa. Ja kyllä se maalimiehen löytääkin, tosin, se löytää siinä välissä myös kaikki epäilyttävät kannot ja kivet, jotka saattaisivat antaa palkkaa jos niitä vähän nuolee. Eiköhän se ajan kanssa tajua että kannattaa etsiä maalimiehet hajun, ei ulkonäön perusteella. Kyllä se haisteleekin, ja haistaa jo kaukaa minne on sinkoamassa, mutta varmuuden vuoksi se lirputtaa ne kannotkin. Eihän sitä koskaan tiedä.