Stam1na: Kaksi reittiä, yksi suunta

Juuri maanantaina väitin että kirjoitan sitä vähemmän mitä treenaan, ja heti kumoan sen.

Eilen tehtiin tyttöjen kanssa hakua. Stefalla oli etenemistä ja yliheittoja harjoitteleva treeni. Tuuli oli selvästi alueen vasemmalta puolelta, jossa oli kolme maalimiestä. Maalimiehet kuljettivat koiraa 10-15 metriä minkä jälkeen kutsuin sen keskilinjalle ja lähetin toiselle puolelle. Vasemmalle Stefa irtosi joka kerta tosi hyvin, ja kaksi yliheittoakin onnistui mahtavasti. Vasemmalta oikealle yliheitot eivät onnistuneet, ja kummallekkin oikean puolen maalimiehelle piti lähettää uudelleen, kun tuuli tosiaan niin voimakkaasti että koiran piti kiertää kaukaa alueen ulkopuolelta saadakseen hajun. Löysi se silti kaikki maalimiehet ilman apuja, ja mikä parasta, ei ahdistunut uudelleenlähetyksistä. Sen kanssa on edistytty ihan uskomattomasti tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Vielä kun se alkaisi löytää ne maalimiehet heti ekalla lähetyksellä, voisin alkaa miettiä kokeita. Ei kun, eihän sillä ole ilmaisut vielä kunnossa. Mokoma pikkuseikka, unohtui :D

Possusenkin kanssa ehdittiin tehdä, ja se sai kaksi maalimiestä sinne vasemmalle puolelle mistä tuuli hyvin. Ekaa kertaa pidin sitä jo hihnassa, tavoitteena että voisin myöhemmin viedä sen sitten kaummas sen saatua hajun, ja lähettää vasta sieltä. Se sai jo aika kaukaa hajut, jopa kymmenen metrin päästä. Pentuhaku on tosi hauskaa, kun Possu on niin innoissaan ja tohkeissaan :D Se osaa jo mennä maalimiehellä maahan, se on paljon noin pieneltä.

Hirvikin siellä metsässä möykkäsi. Treenikaverini oli tosi terävä ja ammui sille takaisin, ja sai vastauksen kutsuunsa. Luojan kiitos se(hirvi, ei Heidi) ei uskaltanut tulla lähemmäs katsomaan, kiimainen hirvipukki olisikin hämärästä metsästä vielä puuttunut.

Tänään kävin treenimässä vähän tokoa, ja samalla harjoittelin Possusen odottelua kentän laidalla. Possu oli tosi hienosti hiljaa ja nätisti treenatessani Stefan kanssa tunnaria, tosin, sillä oli kalkkunankaula houkuttimena. Sen jälkeen vähän leikin Possusen kanssa ja otin maahanmenoa ja sivulletuloa, minkä jälkeen se jäi siansaparon kanssa taas odottelemaan. Se pysyy kyllä nätisti niin kauan kun sillä on saparo purtavana, mutta sen loputtua alkaa vinkuminen. Nyyh. Kunpa se jäisi pois. Stefa teki kaukojen vaihtoja, ja tekikin tosi hyvin, kun ottaa huomioon että niitä tehtiin nyt ekan kerran takapalkalla, ja kentällä.

Sitten tehtiin jälkeä Anun kanssa. Anu neuvoi mut tallomaan FH-jäljen Irrille, ja sain seurata vierestä sen ajamista. Sitten ajettiin Stefan ja Possusen jäljet, ja selvisi että oon opettanut about kaiken väärin. Onko ihme että Stefa ei kehity :D Stefa kyllä selvisi jäljestään ihan ok, heti kun minä olin saanut runsaasti neuvoja liinan käsittelyyn ja koiran avustamiseen sillä. Jatkossa osaan tehdä jäljet paremmin. Possusella tein namijälkeä, joka vaihtui namiruuduksi, kun Possu ei oikein edennyt vaan söi nameja vuoroin edestä, vuoroin takaa. Sain neuvot ruudunkin tekemiseen, ja taas päivä pelastui. Nyt on pitkästä aikaa jälkimotivaatiotakin, kun tiedän mitä tehdä! Ja kaikkein nolointa tässä on se, että mulla oli tosi korkea kynnys lähteä treenaamaan jälkeä seurassa, kun Stefa on niin huono, mutta jos olisin tehnyt sen jo alkukesästä olisin päässyt treenaamaan oikein ja Stefa olisi paljon pidemällä kuin mitä se on nyt. Mutta, toivotaan että lumi sataa vasta maaliskuussa, niin päästään treenaamaan jälkeä vielä pitkään.

Huomiselle mulla ei ole vielä mitään suunnitelmia. Pitäisikö suorastaan pitää tauko treenistä? Vitsi vitsi.