Rammstein: Reise, reise

Lauantai ja sunnuntai kuluivat Vappu Alatalon (hirmuisen kalliissa) hyppytekniikkakoulutuksessa. Kurssi oli kyllä hyvä, ja tuli meille tarpeelliseksi, vaikka Vappu itsessään oli vähän pelottava. Ei millään ilkeällä tavalla, mutta se koirasilmä. Koira juoksi halliin, ja Vappu alkoi mutista itsekseen "omituista.. juoksutappa sitä koiraa vähän! ..joo.. ihan niin kuin ajattelinkin.. tuoppa se koira tänne, vilkaisen sitä vähän.. joo.. tässä on selvästi jotain kummaa.. koitappa tästä näin. Onko tää koira aristanut tätä kohtaa tai kipuillut? Tää on nyt tosi kipee tästä." Se oli oikeasti ihan sairaan pelottavaa, ihmiset olivat pitäneet koiriaan terveinä ja sitten niistä löytyi joku kamalan vakava jumi tai muu vika. Osa joutui jättämään kurssin kesken varaten hätäajan osteopaatille.

Stefan kohdalla olin jo valmistautunut siihen että Vappu huomaa sen olevan tyyliin kuollut, ja niinhän Stefastakin vain löytyi.. Menin ihan paniikkiin kun Vappu kysyi jotain koiran kunnosta, terveydestä, läähätyksestä, ja olin ihan varma että se on nyt se sydänvika ja Stefa kaatuu kuolleena maahan hetkenä minä hyvänsä. Siinä mua sitten rauhoiteltiin, ja otettiin asioista selvää, ja hyvä että otettiin. Stefa ei sitten ollutkaan jumissa, se vaan jännitti alkuun (kun muakin jännitti) ja teki ekan hyppyradan kaikki lihakset äärimmilleen jännitettynä. Muuten se oli ihan vetreä(joskin hieroja löysi siitä kyllä avaamisen arvoisen jumin selästä). Ongelmaksi muodostuivat sitten Stefan olemattomat takapään lihakset, sekä syvät lihakset. Hyppyteknisesti se hahmotti asioita hyvin, ja hyppäsi oikein, mutta ei tosiaan jaksanut kovin pitkään koska lihaksia ei takapäässä ollut. Myös rohkeus sillä petti välissä, se kun on tuollainen matalavireinen koira. Vasta sunnuntaina tajusin vaihtaa targetpalkan pallosta frisbeehen, ja Stefaan saatiin kunnolla vauhtia. Sitten se rymisteli menemään esteet kolisten eikä edes huomannut mitään. No, täytynee jatkossa treenata noita hyppytekniikkajuttuja frisbeepalkalla. Voi tosin olla, että sitten kusee se tekniikka :D

Saattaa olla että laitan niitä hyppytekniikkajuttuja tänne mukaan. Tai sitten en laita! Koska olen koulussa ja ohjelmoin kovalla kyydillä CADSia, ei  mulla ole aikaa piirrellä teille paintilla hyppyratoja.

Kattokaa nyt kun mä keskityn koulunkäyntiin.

Perussarja

Tää kuva esittää nyt hyppytekniikan perussarjaa. Se koostuu siis viidestä esteestä ja speedbumbista, jonka takaa koira sarjalle lähetetään. Agilitystä mitään ymmärtämättömänä selitän tämän muille kaltaisilleni. Jonossa on siis viisi estettä, kaikki viiden jalan (oman jalkasi pituuden, about 30 cm) päässä toisistaan. Speedbumb, eli koiran lähetyspaikka, on neljän jalan päässä ekasta esteestä. Esteet pidetään tosi matalina, koska tässä tehdään tekniikkaa! Esteiden korkeus on tässä harjoituksessa 10cm. Nämä ovat medi-koiran harjoituksia, Stefa on tosin maxikokoinen, mutta muuten medikoira(Joo, en itekään tiedä mitä tää tarkoittaa. Ilmeisesti Stefalla on niin lyhyt kroppa että se menisi medistä?). Mini-koirilla esteiden etäisyys 4 jalkaa, speedbumbin 3, maxi-koirilla esteiden etäisyys 6 jalkaa, speedbumb 5. Jos koira ei kokoa itseään kunnolla alastulossa, voi targetin siirtää lähemmäs viimeistä estettä.

Ideanahan tässä koko jutussa on, että kun koira löytää oikean hyppytekniikan, se pitäytyy siinä koska se tuntuu siitä itsestään paremmalta.

Okseriharjoitus

Seuraava harjoitus oli okseriharjoitus. Sen tarkoituksena oli korkeuden hahmottaminen. Ensimmäisen hypyn korkeus oli taas 10cm, ja okseri (eli siis kaksi estettä peräkkäin yhden jalan välillä, tiedoksi ihmisille kuten minä) alkoi korkeudesta 20+25cm. Minikoirilla ensimmäinen hyppy oli korvattu speedbumbilla ja etäisyys oli 4 jalkaa, maxikoirilla hyppyjen etäisyys oli 6 jalkaa.

Okserin korkeutta voi korottaa onnistuneiden hyppyjen myötä 60 senttiin, mutta täytyy muistaa madaltaa estettä myös välillä. Koira lakkaa aika pian yrittämästä, kun huomaa että jokaisen onnistuneen hypyn myötä vaikeustaso nousee. 60 sentin jälkeen etäisyyttä aiempaan hyppyyn pitää lisätä aina jalka per 10 senttiä.

Sunnuntaina aloitettiin etäisyyden hahmotus -harjoituksesta.

Etäisyyden hahmotus

Tässä harjoituksessa jokainen este oli eri etäisyydellä edellisestä. Target pitää sijoittaa kauas, jotta koira ei ala himmailla vauhtia viimeiselle esteelle. Stefa teki niin joka tapauksessa, joten sen kanssa harjoitellaan jatkossa joko sarjalla 5-6-7-7, 5-6-6,5-7 tai 5-6-7-7,5. Korkeutta esteillä oli 10cm. En kuolemaksenikaan muista mitkä olivat korkeudet ja etäisyydet mineillä ja makseilla, mutta veikkaan raa'asti että mineillä sarja alkoi 4 jalasta, makseilla kuudesta.

Stefa hahmotti nää etäisyydetkin hyvin. Mutta sen sijaan että se olisi pidentänyt laukka-askeleen viimeisessä välissä, se alkoi hidastella, kun rohkeus loppui.

Oikea hyppykulma

Seuraava harjoitus liittyi VARMAAN oikeaan hyppykulmaan. En ihan saa selvää muistiinpanoistani :D Siinä on kolme 10cm estettä 5 jalan etäisyydellä toisistaan, ja sen jälkeen 9 jalan päässä korkeampi este, Stefalla 20cm. Maksikoirilla etäisyys alkuesteillä oli 6 jalkaa, mutta tämä 9 jalan este saattoi olla koirasta riippuen jopa 35cm. Sen korkeutta ei harjoituksen aikana vaihdettu.

Koira siis hyppi tätä sarjaa, ja viimeistä estettä siirrettiin ensin kauemmas, askel tai kaksi kerrallaan, sitten taas vähän lähemmäs, kauimmillaan 16 jalan päähän. Koira oppii näin hahmottamaan oikean kohdan hypylle. Stefa sai tässä laukan kuntoon tuossa viimeisessä välissä, vaikka aiemmassa harjoituksessa se oli alkanut hiipiä laukan kokoamisen sijaan. Tai jotain! Joku asiasta ymmärtävä varmaan itkee mun kuvailujeni äärellä, mutta toivottavasti joku edes saa jotain käsitystä. Ja jos ei saa, niin ainakin ymmärrän itse kun myöhemmin tarkistan miten näitä harjoituksia taas tehtiinkään.

Tätä harjoitusta voi tehdä myös sillä okserilla. En tiedä mitä eroa siihen sitten tulee.

Vikana tehtiin vapaavalintaista harjoitusta, ja Stefa sai tehdä lajinomaista, me kun oltiin tuolla treenaamassa pk-estettä. Perusharjoitukset on totta kai samoja siitä huolimatta.

Lajiharjoitus tokoesteellä.

Harjoitus alkoi perussarjalla, neljä 10cm korkeaa estettä 5 jalan etäisyydellä toisistaan. Lopussa oli tokoeste 15cm korkeana 7 jalan päässä. Tässä meillä oli KUMMALLINEN ongelma, Stefa ei tahtonut hypätä tokoestettä osana sarjaa. Se hyppäsi sen, jos aloitin kolme hyppyä ennen, mutta ei neljän hypyn jälkeen. Tähän ei löytynyt mitään logiikkaa, Stefa hyppäsi tokoesteen mielellään, ja hyppäsi sen myös osana sarjaa, mutta toi neljäs este sitä ennen oli liikaa. Lopulta Stepanderi alkoi myös kiertämään vikaa estettä, siis paimentamaan palkkaansa. Sitten oltiin vaan tosi hämmentyneitä kaikki. No, tätä harjoitusta voi tehdä joskus jos haluaa, jos saa sen toimimaan.

Tähän loppuun voisin vielä vetää ranskalaisilla viivoilla jotain huomioita hyppytekniikasta noin ylipäätään. Huomiot liittyvät sekä agiin että pk-esteisiin.

• Kisaavalla koiralla hyppytekniikkaa on tehtävä jopa kerran viikkoon, joka tapauksessa säännöllisesti.
• Pidä huolta koiran fysiikasta, kropallaanhan se hyppää.
• Jos koira tömähtää alastulossa, sen hyppytekniikassa on vikaa.
• Koiran syvät lihakset suojaavat sitä vammoilta.
• Hyppyharjoitusten aloituksessa istuma-asento tärkeä, koira ei saa istua perseellään, vaan takajaloillaan.
• Älä IKINÄ hypyytä koiraa lentävän esineen perään, tai rimat kolisee ja koira hajoo.
• Kiinteän esteen harjoitukset ensin rimaan pujotetulla lakanalla, jotta koira ei hajoa kolahduksista.
• Korkeusharjoitusten loppuun aina matalampi hyppy.
• PK-harjoittelussa ota kiinteällä esteellä liikkeen muita osia, noutoa, paluuhyppyä.
• Pidä huoli että koira näkee targetin harjoituksissa.

Ihmisen tehtävät:

• Koiran fysiikan kuntoon laittaminen
• Fyssari tekee kokonaissuunnitelman, koska koiraa käytetään hieronnassa, osteopaatilla..
• vertailuna, mm-tasolla kisaavat käyttävät koiraa huollossa jopa 2 viikon välein, kerran viikossa agia treenaavalle riittää 6-12 viikon välein, koirasta riippuen.

•  Koiran opettaminen
• anna koiran opetella hyppäämään rauhassa, se oppii sen parhaiten itse näillä sarjoilla
• opeta koira kuuntelemaan ohjausta jo ennen rataharjoittelua
• pidä ohjaaminen systemaattisena

 Koiran tehtävät:

• reitin löytäminen seuraavalle esteelle
• etäisyyden arviointi
• ponnistuspaikan valinta
• painon siirto takaosalle
• hyppykulma
• korkeuden arviointi
• tasapainon löytäminen hypyn jälkeen

Ja aiheesta kukkaruukkuun! Tahdon kertoa myös eilisistä tokotreeneistä. Koska ne olivat MAGEET. Suurimmat onnistumiset tulivat luoksetulon pysähdyksessä, kun tein sellaisen keskikokoisen läpimurron. Stefaa ei voi palkata lelulla koska se alkaa hiipiä, ja makupalan lentoa se ei vaan näe ja juoksee läpi. Siispä: laitoin makupalan pieneen rasiaan, ja nyt viskon sitä rasiaa! Stefa tökkää kuin seinään! Huraa!

Ruudussa päätin oikoa kulmissa ja lähetin koiran kohti ruutua, ja karjaisin seis kun se pääsi ruutuun. Se teki ihan täydellisen stopin, pysähtyi takarajalle minua kohti. Palkka lensi avustajalta ja olin hirmu onnellinen.

Seuruussa jankkaan vasemmalle käännöksiä ja takapään käyttöä. Treenikaveri muistutti mua kikasta jota olenkin joskus käyttänyt, mutta sittemmin unohtanut: käännös vasemmalle ja ala peruuttaa! Stefaan tuli heti enemmän takapään käyttöä mukaan, huraa! Tulin oikein iloiseksi.

Niin, ja liikkeestä istumista nopeutettiin avustajan naksutellessa koiralle aina sen takapuolen laskeutuessa maahan. Se kun on tehnyt istumisen kahdessa osassa, kyykistys, ja hiiiidas istuminen. Ihan omasta virheestäni, kun olen palkannut sen jo siitä kyykkäämisestä. Nyt se alkoi istua kunnolla, jes!

Kaukotkin olivat mahtavia. Stefalla on niissä tosi hyvä tekniikka.

Tunnarissa se toi pari kertaa väärän, mutta pohti itse ja korjasi. Kyllä sekin taas kuntoon saadaan. 

Possukin on edistynyt aiemmin angstaamissani ongelmissa. Kun olin hyppytekniikkakurssilla se hengaili Villen kanssa kotona, ja oli yksinkin tunnin tai pari Villen käydessä töissä. Ja oli hienosti! Luunsa se oli kuulemma kantanut woodoorinkiin yksin ollessaan, mutta muuten oli hyvinkin rauhallinen. Aivan mahtavan upeaa!

Autossakin se odottaa vuoroaan niin nätisti, että ehkä mä vaan hyväksyn että se on aika pieni odottamaan hihnassa kentän laidalla.

Tälläistä tänään. Kaikkea positiivista.