Cheek: Timantit on ikuisia

Musta tuntuu että mitä enemmän mä treenaan sitä vaikeemmaks tulee blogin päivittäminen. Ajattelen koko ajan "päivitän sit huomisten treenien jälkeen". Mutta jos joka päivä treenaa, ei saa aikaseks päivittää koskaan.

Ei vaan, lauantaina en treenannut kun auto oli rikki enkä päässyt metsään.

Stefan seuruu on varmaan parasta mitä se on ikinä ollut. Siis suorat pätkät. Käännökset ja täyskäännökset ovat ihan kuraa, liian väljiä, ja sössin ne jotenkin itsekin kun mietin jo ennen käännöstä että "kohta se menee huonosti" ja teen käännöksen hitaasti, käännellen omituisesti hartioitani sun muuta. Niitä pitäisi nyt harjoitella, että saataisiin hyvää seuruuta aikaiseksi. Tänään treenissä kääntyiltiinkin hulluna täyskäännöksiä ja vasemmalle käännöksiä, ja sainkin vähän ideaa miten niiden kanssa nyt tästä jatkaa. Isoimpana ongelmana taitaa olla Stefan yksipäisyys, se kun ei sisäistä takapäätään yhtään. Pitäisi treenata sitä sen kanssa, mutta kun turhaudun ihan hirveästi jos koitan opettaa sille jotain takapäänkäyttötemppuja, kun se ei vaan tajua. Se on yksipäinen koira.

Kaikkea muutakin pientä säädetään Stefan kanssa tokossa. Kuten tunnaria. Se lähti edistymään tosi hyvin tänään. Ja ruutua. Stefalla on sinne jo hurja hinku, kun olen jättänyt hienosäädön pois, ja palkannut sitä vain ruutuun juoksemisesta. Metallikin nousee maasta, välillä luovutukseenkin asti. Oon miettinyt jos vaihtaisin keskikokoisen kapulan pieneen, mutta en ole varma onko se edes tarpeellista. Kyllä tuosta varmaan kokonainen liike saadaan. Hyppynoutokin sujuu jo, mutta kaukoja pitäisi harjoitella enemmän. Mitä jäi jäljelle? Luoksetulo, seisomaan pysäyttäminen tarvitsee lisää harjoittelua. Mutta ehkä me joskus vielä voittajaan päästään. Ja ai niin, liikkeestä istuminen on ihan kuraa, joten en puhu siitä.

Possun kanssa stressaan. Se oli mulla vapaana metsässä ja lähti rusakon perään. Harmitti. Tuli se sitten takaisin, kun oli hukannut rusakon, mutta nyt oon ihan varma että siitä tulee rusakoiden perään sinkoileva hirviö jota ei uskalla pitää ikinä vapaana missään. Nyyh.

Stressaan sitäkin kun sille pitäisi opettaa hirveästi asioita kun se ei osaa vielä mitään! Toisaalta, se ei oo ollutkaan mulla vielä kuin runsaan kuukauden, mutta on se silti ollut jo niin kauan että sen pitäisi osata edes jotain. No, tuleehan se käskystä luokse, yleensä. Ja osaa hakeutua jo perusasentoon hienosti. Ja menee maahan käsiavulla. Ja jäljestää namijälkeä, ja hakee maalimiehiä. MUTTA se ei osaa mitään sillä lailla "istu" ja se istuu, ilman apuja. Maahanmenoonkin se tarvitsee melkoisen avun. No, ehkä sen ei tarviikkaan osata istua kun en oo sitä opettanutkaan. Enkä muutenkaan ajattele että se olisi ekana opetettavien listalla.

Mutta se ei osaa odottaa autossa vinkumatta. Yleensä osaa mutta ei aina. Hihnassa kentän laidalla se ei osaa odottaa ollenkaan, kokeilin tokoilla Stefan ja Possun kanssa kävelymatkan päässä ekan kerran sunnuntaina ja eihän se sitä osannut. No, kävin ostamassa siansaparoita ja kokeilen seuraavan kerran saparohäiriöllä. Jos se sitten keskittyisi saparon syömiseen eikä vinkumaan mun ja Stefan perään.

Eikä se osaa olla yksin yksin kotona. Osaahan se Stefan kanssa olla, ja nätisti onkin, mutta yksin se ei ole kotona ollut koskaan. Pitäisi varmaan opettaa, mutta en tiedä mihin tunkisin Stefan alkuopetuksen ajaksi. Monimutkaista.

Mutta se on kyllä mainio pentu noin muuten. Kaiken se oppii mitä sille opettaakin. Kun vaan ehtisin ja muistaisin kaiken.