Studio Killers: Flawless

Tiistaina päätettiin lähteä Norjaan. Ihan sillai kun teki mieli. Stefa dumbattiin äidille ja isälle ja poikettiin Lahden kautta Helsinki-Vantaalle. Sieltä Oslon kautta Eidsbergiin ja pentuja hypistelemään! My Trusted Friend -kenneliin syntyi pentue 8. kesäkuuta ja kaverini Marjo heitti viikkoa myöhemmin että haluaisinkos sijoituspennun. Ei me ihan vakavissamme oltu, läppää heitettiin, kunnes yhtäkkiä huomaamattamme oli sijoitussopimuksen ehdot käyty jo etukäteen läpi ja lennot varattu Norjaan. Ja nyt sinne sitten lähdin, Ville seuranani, pentua valkkaamaan. Jäljellä oli kaksi narttua joista sain valita, mutta pentu oli aika pitkälti selvillä jo matkaan lähdettäessä. Kasvattaja Hege oli kuvaillut pentuja sähköpostin välityksellä ja soopeli narttu oli noussut esiin - no, parhaana. Iloinen, sosiaalinen, ahne, leikkisä, voimakas, rohkea ja himpun verran itsenäinen. Kuvista tuo ei ollut juurikaan huomiotani kiinnittänyt, mutta kun luonnekuvaukset olivat selvillä aloin kiinnittää siihen enemmän huomiota. Ja paikan päällä kuvailu osoittautui oikeaksi, pikkupiski oli aivan täydellinen. Kun kolme jäljellä olevaa pentua tappeli kaksi muuta hyökkäsi aina soopelin nartun kimppuun, joka tappeli vastaan ja näytti närhen munat. Kun jossain kolisi pentujen ruoka-aikaan muut pennut hämmentyivät mutta soopeli vaan keskittyi syömiseen. Kun kaksi muuta kulkivat kaiken aikaa peräkanaa soopeli uskaltautui muuallekin tutkimaan, ollen silti yhtä sosiaalinen ja leikkisä. Mainio pakkaus!

Pentuja tarkkailtiin vielä seuraavana aamunakin ja matka jatkui vasta keskiviikkoiltana. Muutaman mutkan (mm. auton tavaratilassa matkustamisen oksennusta pidätelle, vaihtuneen lennon, ja varmistamattoman koirapaikan lentokoneessa) kautta pentu saatiinkin lopulta Suomeen, missä Marjo haki meidät lentokentältä luokseen yöksi. Keskiyöllä saavuttiin tuntemattomaan asuntoon tuntemattomien ihmisten ja ennenkohtaamattomien kissojen (puhumattakaan neljästä tuntemattomasta koirasta) keskelle ja pentu otti asian suorastaan rauhallisesti. Hieman se sulatteli sylissäni istuskellen, mutta lähti sitten tutustumaan. Varsinkin kissat olivat aika hurjia :D Seuraavana aamuna pentu oli jo kuin kotonaan(ja btw herätti mut aamulla kun tuli pissahätä, yhtään vahinkoa sisälle ei ole vielä sattunut!) ja sähläili pitkin kämppää, katkoen ohimennen nettipiuhan terävillä hampaillaan :) Torstaina, eli tänään, matka jatkui junalla Lahdesta Toijalaan ja autolla Punkalaitumelle vanhempieni luokse. Pentu ei hätkähdä mistään, se huitoo menemään kuin olisi ollut täällä aina! Stefa vähän pahastui mokomasta penteleestä, mutta eiköhän sekin siihen vielä totu.

Nyt tuo pikkupentele nukkuu. Siksi ehdin olla koneella. Jahka se herää pitää kiiruhtaa taas pihalle (ettei niitä vahinkoja edes tulisi) ja sen jälkeen vahtia ettei Stefa puraise sitä ohimennen kahtia pennun tutustuessa uuteen asuinkumppaniinsa.

Loppuun vielä kuvia, ne on ottanut Mira Pennanen. Saanko esitellä, MY TRUSTED FRIEND KANE'S WICKY. Suoraan Norjasta, enemmän tai vähemmän :D

Oikeasti se ei ole noin sivistynyt ja hillitty. Oikeasti se on tämmäinen.

Mutta julkisesti levitän siitä tämmäistä kuvaa. Kuvassa esiintyy myös kolmeneljäsosasisko Eos.

Nyt pitää mennä, pikkuhirviö heräilee. Ai niin, kutsumanimeksi otukselle tuli Possu. Possu von Nakki.