Oliver and Company: Why Should I Worry?

Koirilla oli pari lepopäivää tällä viikolla kun olin ensin Teknologia 13 -messuilla ja sitten krapulassa. Torstaina sentään käytiin Stefan kanssa agilitykurssin hallittavuustesti, ja sitten pitkä lenkki kummankin kanssa.

Perjantaina tokoiltiin pentukurssin jälkeen. Taisi olla vikat ulkotreenit tälle syksylle, seiskalta oli jo niin pimeä että koirat ei löytäneet ruutuun.. Stefan tunnari oli ihan perseestä. Piilotin sille yhtä ainoaa kapulaa, tarkoituksena että se haistelisi. Se ei haistellut. Lainkaan. Vaikka mikä oli. Sitten istuin alas murjottamaan ja totesin että täytyy aloittaa taas alusta, jollain muulla taktiikalla. Googletin tämän tekstin videolinkkeineen ja totesin että koitetaan nyt sillä. Stefa saa harjoitella kahdella kapulalla seuraavat puoli vuotta jos on pakko (no ihan turha luulla että jaksaisin niin pitkään) mutta aion saada sen ymmärtämään kapuloiden välisen eron. Jotenkin.

Lauantaina oltiin rallytokotapahtumassa. Päivä lähti hyvin käyntiin kun Stefa ja äidin Eos ottivat yhteen oikein tappomeiningillä.. Koirille kävi pieni väärinkäsitys, kun Stefa haastoi muristen leikkiin ja Eos luuli toisen olevan tosissaan. Saatiin ne sitten irti, Stefaan tuli pari reikää muttei mitään päivystystä vaativaa. Jatkossa saa olla tarkempi niiden kanssa.

Itse rallytoko sujui.. no, niin kuin sen saattoi olettaakin sujuvan :D Stefa oli oikein mainio. Kun sain auttaa sitä käsimerkein, lisäkäskyin ja kehuin se osasi kyllä kaiken. Tosin, se tarjosi istumista perusasentoon joka välissä, koska on tokokoira, mutta mua se ei haitannut. Kouluttajaa haittasi :D Ei tuosta tainnut tulla meidän laji.

Tänään sitten herättiin aamuksi hakutreeneihin, pitkästä aikaa! (Niin, viime viikolla viimeks treenattu, kuinka hirveän pitkä väli.) Stefan kanssa tehtiin uhkarohkeasti kokeenomainen rata. Sillä tavalla kokeenomainen, etten tiennyt missä maalimiehet olivat, mutta sadan metrin radalla niitä oli kolme. Ilmaisuahan meillä ei vieläkään ole metsässä, ja palkan Stefa sai kaikilta normaalisti.

Mutta voi kuinka se olikaan vaikeaa! Stefa ei löytänyt ketään vasemmasta etukulmasta, ei myöskään oikeasta. Olisin suonut sen käyvän syvemmällä oikeassa etukulmassa (koska olin ihan varma että siellä oli maalimies)  joten lähetin sen samaan kohtaan varmaan viidesti. Sain tästä vihaista palautetta jälkeenpäin :D Kun lähetin koiran vasemmalle tämän jälkeen sieltä löytyi eka, about 20m radan alusta. Stefa oli tehnyt niin piikkimäisen piston etukulmaan ettei ollut äijää haistanut, ja löysikin sen sitten taaksepäin. Hommaa saattoi myös vaikeuttaa umpipiilo (tosin avoin sellainen) joita ei olla ihan hirveästi harjoiteltu.

Seuraava maalimies nousi heti toiselta puolelta, kun lähetin Stefan sinne. Ukko oli noin viidessäkympissä, 40 syvyyttä. Kun ukkoja kerran alkoi nousta päätin tehdä koko radan loppuun, ja vika maalimies olikin sitten taas vasemmalla, heti seuraavalla lähetyksellä, about 75 metriä.

Stefa siis kyllä löytää, ohjaaja vaan hermoilee ja tyrii lähetyksiä. Jouduin lähettämään Stefan parikin kertaa aina välillä, koska jostain syystä puutuin vinoihin pistoihin nyt paljon enemmän kuin treeneissä joissa tiedän maalimiesten sijainnit. Olin myös itse hyvin epävarma, ja ihan sillä asenteella että kaikki kolme maalimiestä olivat varmaan tuolla etukulmissa ja sinne jäivätkin, turhaan mä tässä lähettelen. Eli mitä tästä opimme? Luota koiraan, paremmin se ne ukot löytää kuin minä.

Possunenkin teki hakua. Se etsi kolme maalimiestä, tuulen puolelta. Ekalta palasin takaisinpäin koiran saatua hajun, ja lähetin sen kauempaa. Se meni hienosti. Kahdelle seuraavalle päästin koiran ilman sen kummempia lähetyssysteemejä. Viimeisestä Possunen sai hajun TOSI kaukaa, ehkä 40 metriä aiemmin? Päästin sen, ja se meni suoraan, hienosti. Upea hakusika! Siitä tulee vielä niin hyvä. Kaikessa.

Kohta lähden kokoukseen aiheesta ensi vuoden tokon SM-kisat. Koska pitäähän se ressaaminen aloittaa ajoissa.