Liam Lynch: Happy Song

Tänään poikettiin Stefanovitzin kanssa hakutreeneihin. Tämän kanssa on kiva treenata hakua, se tuntuu tykkäävän vaikka on vasta pääsemässä alkuun.

Harjoitellaan tosiaan niin, että laitetaan ukkoja metsään piiloon ja lähestytään sitten Stefan kanssa vastatuuleen koira hihnassa ja odotellaan että koira löytäisi hajun. Ja kun se haistaa ukon, pääsee se juoksemaan paikalle katsomaan mikä hajun lähde oikein on. Maalimies kehuu ja palkkaa koiran.

Stefa on jo selvästi tajunnut mistä on kyse, ja lähtee ihmishajun perässä heti sen havaittuaan. Maalimiehetkin on ihan tosi kivoja, Stef jäisi niiden luo rapsuteltavaksi vaikka koko loppupäiväksi. Se on hyvä, koska Stef ei muuten tunnu olevan mikään kaikkein rohkein uusien ihmisten suhteen. Ilahduin kovin myös siitä, että tänään oli hakutreeneissä yksi mies mukana eikä Stef sitäkään arastellut yhtään. Tosin, ei sillä kai mitään miespelkoja ole ollutkaan, ei sillä.

On hauska katsella kun tuo lopulta löytää sen hajun. Sen näkee niin selvästi. Kuono nousee, häntä alkaa heilua vinhasti ja sitten mennään. Koira oikein säteilee iloa kun löytää metsästä ihmisiä. En olisi itse osannut kuvitella, että näinkin yksinkertaisella menetelmällä koira oppii näin nopeasti, ja nauttii näin paljon :D

Etsittiin tosiaan neljä ukkoa sieltä metsästä tänään, viime viikolla etsittiin vain kolme. Tämän päivän viimeinen maalimies löytyi jo aika ideaalisti, lähestyttiin vinosti keskiviivan suunnalta ja matkaa oli varmaan sen viisikymmentä metriä kun Stef hajun tavoitti ja lähti menemään. Mutta tällä ukolla olikin tuulensuunnat ja -voimakkuudet niin kohdillaan kun vaan voi olla.

Hakutreeneistä en osaakkaan sitten kertoa enempää. Tykkään itsekin lajista kovasti. Vaikka metsässä piilossa maatessani vähän naurattaakin, kaikkeen sitä minäkin ryhdyn :D Koko laji herättää minussa muutenkin pientä hilpeyttä, treenin aluksi kun lähdemme tallaamaan maastoa minun tekisi joka kerta mieli huitoa armeijan käsimerkeillä "Huomio! Avoriviin! Mars mars!"

Stefan kanssa menee kivasti. Siitä on alkanut vieraskoreus karista, kun se saa silloin tällöin jo pieniä hepulikohtauksia, ihan sillä tavalla kun normaalit koirat. Olinkin pitänyt sitä aika rauhallisena tähän asti, mutta kyllähän se ihan samanlainen piski oli kuin kaikki muutkin. Hyvä. Ilmoitin sen myös jo ekoihin tokokisoihin sekä käyttäytymiskokeeseen, kuten sivun tulevaa -palkista näkyy. Että tottistakin ollaan treenattu. Toivottavasti nyt päästään kisakuntoon :)

Rood Karvanopallekkin kuulemma kuuluu hyvää. Kovasti se lenkkeilee metsässä, päätellen isän soitoista. Ja juoksuttaa äitiä hulluna.