Antti Tuisku: Mies

Torstaina oli agitreenit, joihin uskalsin Stefan viedä koska ollaan niin alkeissa ettei tehdä vielä mitään raskasta. Tehtiin vähän ohjausta, takaaleikkausta tällä kertaa. Itekseni harjoittelin myös valssia ja takaakiertoa, koska unohdan kaiken ellen niitä yhtä mittaa kertaile. Ihan samoin kuin Stefa unohtaa kepit kun niitä ei sille kertailla. Pyörittelen mielessäni ajatusta jos maksaisin hallin käyttömaksun jotta voisin käydä treenimässä Stefan kanssa hyppytekniikkaa pk-estettä varten ja ehkä siinä sivussa vähän niitä keppejä. Tyhmät kepit.

Puomikin oli ihan tyhmä, mä olin neuroottinen jo alkuun koska Stefahan tietysti putoaa sieltä puomilta, selälleen, katkaisee selkärankansa ja kuolee siihen paikkaan. Koska sellaista sattuu agilityn alkeiskurssilla joka toiselle osallistujalle. Stefa varmaan otti painetta siitä mun ahdistuksesta jonka kovasti koitin kätkeä, ja sitten se ei kiivennyt puomille. Koitettiin koitettiin koitettiin, ei sujunut. Lopulta Stefalle laitettiin makupaloja koko puomin matkalle kymmenen sentin välein. Sekin piti tehdä monta kertaa ennen kuin Stefa uskaltautui ylös asti. Kun sen kerran siihen sai, seuraava kerta oli onneksi jo kivuttomampi.

Ollaan tehty kotona tunnaria. Nyt se taas on hyvässä alussa, mutta niinhän se on aina. Vaikeinta oli opettaa pitkäkestoinen nenäkosketus, Stefa heittää niin nopeasti noudon puolelle. Verkonkin kanssa se alkuun nosteli verkkoa hampailla ja kaivoi, ennen kuin tajusi että "ai jaa, nenäkosketus!" Voin kertoa että ton verkon häivytyksestä tulee ihan helvettiä. Mutta hitaasti, ja taaksepäin palaten aina ongelmien ilmetessä. Tällä hetkellä verkon kanssa koira ei edes harkitse noutoa, mutta tilanne varmaan muuttuu heti kun otan sen pois. Kun nyt malttaisin olla kärsivällinen.

Tokotreeneissä perjantaina tehtiin luoksetuloa takapalkalla, ja se oli ihan bueno! KAIKKI pysäytykset oli niin hyviä että hyväksyin ne ja palkkasin. Niin ei oo käynyt varmaan ikinä. Pysähdykset onnistui myös pidemmällä matkalla, jeejee.

Seuruussa on ongelmana jäävien ennakointi, taaaaas. Stefa vaan on päättänyt että enpä seuraa viittätoista askelta pidempään suoraan, sen jälkeen tulee joku jäävä. Muuten seuruun matkaa on saatu nyt hyvin pidennettyä tekniikan kärsimättä.

Possunen teki kaikkea jännää alkeisjuttua. Se oli TOSI HYVÄ. Johtui ehkä siitä, että meitä oli treenaamassa vain kolme joten häiriötä ei juuri ollut. Possunen toimii hyvin häiriössäkin, mutta näköjään täydellisesti ilman häiriötä.

Viikonlopuksi lähdettiin sitten Laitumelle. Poikettiin eka vilkaisemassa Marjon ja Hypnon suoritus rallytokon SM-kisoissa (Hypno oli hyvä, mutta Marjo aina tyrii!) ja mentiin sitten kiusaamaan äidin Eosta. Treenattua ei Laitumella ikinä tule, kun koirat juoksee häntä suorana pitkin pihaa, mutta eipä tuo haittaa, väsyneemmiksi nuo tuntuu siitä omaehtoisesta riehumisesta menevän. Possusesta on tullut hieno rohkea koira, joka tykkää kaikista miehistäkin vaikka niitä viikko sitten vielä vähän aristelikin. Se kehittyy jotenkin supernopeasti. Kohta ollaan jo teini-iässä, nyyh.

Sit en enää keksi muutta tarinoitavaa. Jatkamme tunnarilla, ja tokoilulla ylipäätään.

Ai joo. Otsikkoon oli syy. Possuselle on ehkä jo valittu mies. Nyyh, se on niin pieni vielä.