O-Zone: Dragostea din tei

Olen ollut varsin laiska. Treenannut olen tasan maanantaina, torstaina ja tänään. Tätä on jatkunut jo pidempään, olenko pilalla?

Maanantaina tokoiltiin samoja vanhoja, Stefalle voittajan juttuja ja Possuselle alon juttuja. Kumpikin oli hyvä! Hienot piskit, ne kehittyy tosi nopeasti, vaikka en treenaa niitä ollenkaan. Syytän suunnitelmallisia treenejä, kun en enää tee aina samoja juttuja :D Stepulan kanssa tehtiin maanantaina kokeenomaista, ja se oli tosi hyvä! Se ei ahdistu palkattomuudesta LAINKAAN, päin vastoin se on ihan superhieno.

Paikkis on Stefalla ihan ylihyvä. Mä voin jättää sen ja mennä piiloon, ja se pysyy siinä vaikka sitä houkuteltais makkaralla tai heiteltäis tennispalloa sen kuonon eteen. Tai vaikka vieras koira menis pöhiseen sen niskaan. Pisimmillään ollaan otettu neljää ja puolta minuuttia, joten voittajan paikkis pitäis mennä sillai vasemmalla kädellä huitaisten.

Seuruu on joiltain osin ongelmallista. Tänään treenailtiin juoksupätkiä, kun niissä paikka on vähän kussut, ja saatiinkin se jo sopivan tiiviiksi. Vielä piski tuppaa keulimaan, mutta ehkä se siitä. Myös vasemmalle käännökset tarvis treeniä, mutta muut käännökset, käännökset paikallaan ja askeleet eri suuntiin sujuvat. Ongelmakohtia tässä nyt onkin nuo pari teknistä juttua ja pituuden lisääminen. Varsinkin pitkää suoraa tehdessä Stefa alkaa helposti ennakoida jääviä.. Näitä käsitellään sunnuntaina Sari Kärnän koulutuksessa.

Liikkeestä istuminen on ihan valmis.

Luoksetulossa seisominen on valunut, mutta nyt ne on onnistuneet treeneissä. Mutta sit kun ne on hyviä ja teräviä se alkaa ennakoida tai jotain, tää liike on vaikea :D Myös käsittelyyn sunnuntaina, jos ehditään.

Ruutu hajottaa mua. Stefa löytää sinne jos se näytetään, jos siellä on lelu valmiina, ja jos ihminen seisoo sen lähellä heittämässä lelun. Muuten se ei löydä sitä! Pysäytys sujuu, samoin luoksetulo ja seuruuseenkin se napsahtaa varsin mukavasti, ainakin toiselle puolelle. Toinen puoli kaivannee vielä treeniä. Tätä TODELLAKIN käsitellään sunnuntaina.

Hyppynouto on priimaa.

Metallinoutokin on.

Tunnari on kesken. Koira tekee tosi hyvin verkon kanssa, mutta verkon häivyttämisestä tulee probleemi. Höhöö. Mitäs läksit kikkelis kokkelis.

Kaukot on myös sunnuntain listassa. Läheltä vaihtoja jumpatessa Stefa on hyvä, mutta tekniikka kusee aika pitkälti heti kun otan yhtään etäisyyttä.

Mutta noin kaiken kaikkiaan paketti on aika kivasti kasassa, ja kyllä me maaliskuun kokeeseen saadaan noi ihan helposti haltuun.

Possunen tekee alon juttuja. Se on tosi hyvä! Seuruussa otettiin jo askelia tänään! Paikka pysyy hyvin, ja yritys on kova. Possunen pitää paikkansa joka suuntaan liikuttaessa, vaikka välillä peruuttaessa kaatuu selälleen. Mutta yritystä ja intoa on, samoin kuin tekniikkaa. Kun mä nyt malttaisin edetä riittävän hitaasti..

Jäävistä maahanmeno on hieno. Seisomista opetan Possulle sillai persoonallisesti että sen pitäis lyödä etujalat käskyllä maahan. Possu on tajunnut jutun hienosti, uskon että siitä tulee aika näyttävä liike. Luoksetulossa, hypyssä ja paikallaolossa tehdään alkeita. Samoin kuin kaukokäskyissä ja noudossa. Ja ruudussa. Possu tekee kauheesti kaikenlaista, kun pelkään että tuhoan sen tokoinnon toistamalla samoja asioita. Ja kun tehdään vaan hirveesti kivoja alkeita mikään ei ehdi mennä liian vakavasti. Tai sitten ehkä pilaan sen. Sitäkin joskus pennuille sattuu.

Agikin meiltä on alkanut sujua. Se on harmi, koska nyt en voi lopettaa Stefaa sillai "ei kannata ees yrittää, ei meistä tähän oo". Ainoo niin mulla ei riitä kunto yhtään mihinkään, Stefa suhahtaa putkeen sellaisella vauhdilla että saan juosta ihan täysiä, ja enhän mä siltikään pysy mukana. En pysyis varmaan vaikka treenaisinkin, mutta oishan se silti kiva etten kuolisi kuusitoista kertaa joka juoksupätkällä.

Torstaina tehtiin jo pikkuruisia ratoja. Tai ei ne olleet edes ratoja, ohjausta lähinnä. Valssattiin hypylle ja siitä putkeen. Jäin ihan tuhottomasti siinä putkella. Sitten hypyltä mutkaputkeen ja sieltä kahden hypyn jälkeen palkka. Stefa on NIIN nopee. Ja siitä on tulossa niin röyhkeä, se ei aina tottelekkaan jokaista sormentaivutustani ja silmänvinkkaustani tuolla agiradalla. Päin vastoin, se välillä jopa varastaa lähdöissä, hyi sitä!

No mutta näin. Huomenna menen henkilökunnaksi agikisoihin ja ehkä traumatisoidun iäksi. Ja sunnuntaina on Kärnän koulutus josta toivon mukaan saan taianomaiset ratkaisut kaikkiin ongelmiin ja ollaan koevalmiita ensi viikolla. (Se oli sitten sarkasmia, äiti.) Ja ehkä alan ottaa agilityn niin vakavissani että alan lenkkeillä hieman nopeatempoisemmin. Tai sitten en.