Kyary Pamyu Pamyu: PONPONPON

On pitänyt kiirettä. Repäistiin ja muutettiin. Etelään. Ehkä kaksi kilometriä.

Koirat oli hauskoja kun alettiin kantaa tavaroita. Possunen oli hyvin huolissaan. Se mölisi ja kuljeskeli ympäriinsä ja ihmetteli. Stepula sen sijaan makasi paikallaan ruokapöydän alla eikä välittänyt. Pöytä kannettiin sen päältä pihalle eikä koira edes kääntänyt kylkeä. Tyyni Stepanderi.

Treenattukaan ei siis olla. Maanantaina käytiin tokotreeneissä, tehtiin jotain. Itse asiassa meillä oli koulutuskerta ja angstattiin jälleen tunnaria. Sain rohkaisevan palautteen että kannattaiskos käyttää samaa metodia viikkoa kauemmin. No ehkä joo. Tai sitten ei :D Tehtiin myös seuruuta, ja Stefan seuruu sai kiitosta. Ihan mieletöntä, nyt se seuruun paikka on hyvä, lopulta! Ongelmana onkin nyt sitten se, että paikka ei pysy hyvänä kovin kauaa, korkeintaan about 12 askelta. Eli seuraavaksi treenaillaan kestoa seuruuseen, mä kun olen loogisesti treenannut joko pituutta tai tekniikkaa. En siis vuoroon lyhyttä ja pitkää, jotta koira ei osaisi arvata palkan paikkaa. Jatkamme siis arvaamattomuudella.

Torstaina kävin agilityssä Stefan kanssa. Kannattaa muuten avautua tänne, viime vuodatukseni kommenteista viisastuneena jätin koiran syrjään ja valssasin itsekseni estettä ympäri. Ei se varmaan fiksulta näyttänyt, kun kommentoin esteelle että "hyvä hyvä!" ja "eeeei nooooooin!". Mutta lopulta se alkoi sujua. Ensin otin hallintaan jalat, sitten kädet. Ja sitten tanssittiin. Sitten hain Stefankin, ja valssi sujui kuin tanssi. Hiton tyhmä aihe vääntää vitsiä mutta väännänpä silti. Mutta eiköhän tää agilitykin vielä tästä.

Tänään tehtiin myös tokoa. Stefan kanssa tehtiin kokeenomaisesti voittajaluokan liikkeitä. Hyppynouto ja metallinouto sujuivat hienosti, kuten myös liikkeestä istuminen. Luoksarissa Stefa pysähtyi vasta toisella merkillä, joten näiden treeniä jatketaan. Ruutua se ei löytänyt! Luulin että merkkasi sen hyvin, mutta lähtikin johonkin mihin sattui :D Lopulta sain sen maahan hienosti ruudun viereen, ja totesin että tehdään sitten näin, kun kerran kokeenomaista oli.  Että ei me ihan voittajavalmiita vielä olla.. Vähään aikaan.

Tokossa tapahtui kaikkea muutakin. Paikkiksessa eräs hoffi pakeni Stefan niskaan läähättämään. Tyyppi seisoi Stefan päällä, ilmeisesti haastaen leikkiin tai tappeluun. Onnekkaasti näin piilosta tapahtuman ja tulin esille, annoin Stefalle uuden maahan-käskyn ja se pysyikin nätisti kunnes hoffin omistaja kävi hakemassa koiransa pois. Mahtava Stefa! Johtunee siitä kun tehtiin sen kanssa häiriötreeniä viimeksi maanantaina, ajatteli raukka että joko taas.

Samainen koira ryntäsi Stefan luo myös luoksetulossa, kun treenattiin stoppeja loppuun. Palkkasin vain Stefan kun se kerran pysähtyi, ja omistaja sai taas koiransa kiinni. Olen ihan järkyttynyt kun Stefa oli niin hieno, taannoisen yhteenoton jälkeen kun se on ollut kova haastamaan riitaa, ja vastaamaan haasteeseen. Upea Stefa. Paitsi luoksetulon stopissa ja ruudussa.

Possunenkin teki tokoa, mutta oli tyhmä. Kun treenit oli treenattu ja palailin hallin siihen päähän jossa häkki oli, Possunen ryntäsi vastakkaiseen suuntaan lällättelemään. Huoh. Onhan se hienoa että se ei tahdo lopettaa treeniä, mutta kyrsiihän se silti. Sillä on muuten tosi hyvä perusasento jo. Kättä koitan vielä häivyttää, kun se tulee sivulle vain jos käsi on sivulla. Tosin, en tiedä mitä väliä sillä on, koska käsi sivulla minä tulen jatkossa aina seisomaankin :D Takapääkin sillä on loistavasti hallinnassa, ja se korjaa asentoa upeasti paikallaan vasemmalle käännyttäessä. Ehkä mä joskus uskallan jo ottaa askeleita eteenkin päin, kun tuota perusasentoa ollaan nyt pari kuukautta hinkattu.

Että sellaista meillä. Toivon mukaan viikonloppuna saadaan uusi kämppä järjestykseen, ja sitten ehdin koirien kanssa taas treenaillakin vapaa-aikanani. Ihan paskaa tuollainen vain yhteistreeneissä treenaus, eihän me edistytä mihinkään.