Hyadain: Hyadain no Jōjō Yūjō

Mä olen melkein saanut treenimotivaationi takaisin. Lähellä se on kuitenkin.

Käytiin sunnuntaina tutustumassa doboon. Se oli hieman koomista. Ensimmäisenä kun Stefa näki pallon, sen silmiin syttyi palo ja se hyökkäsi sen päälle! Pallo sinkosi pomppimaan hallin toiseen päähän, josta noudin sen nolona takaisin ja kiilasin jalkojeni väliin. Seuraavaksi Stefa päätti hypätä sen päälle, spontaanisti, tuosta vain. Se oli ihan uskomatonta, Stefa joka arastelee vähän kaikkea, ei tykkää oikein mistään ja on muutenkin hyvin hajuton väritön ja mauton. Ja sitten se tykkää dobosta! Se osasi kaikki harjoitukset, yritti innoissaan ja oli täysillä mukana. Se osasi jopa laittaa takajalat sellaisen ilmalla täytetyn lärpäkkeen päälle ja pyöriä sitä ympäri. Me ollaan harjoiteltu sitä kotona pesuvadilla ja tyhjillä pahvilaatikoilla, jopa niin että olen tehnyt kansiosta rampin pahvilaatikon päälle jotta Stefa sais takajalkansa sinne. Ja se ei oo tajunnut! Mutta nyt, kun kyseessä oli dobolärpäke Stefa näytteli että se osaa tän jutun. Huhhuh!

Harmi kun dobopallot on niin kalliita. Tekis mullekin hyvää treenata vähän vatsalihaksia.

Maanantaina meillä oli koulutusta tokossa. Murehdin ääneen kouluttajalle Stefan tunnaria, siinäpä oikeastaan se. Sidoin myös Possusen seinään odottelemaan vuoroaan, ja se pysyikin siinä hienosti ja hiljaa vaikka riehutin Stefaa sen nenän edessä. VOIDAAN SIIS KOHTA ALKAA TREENATA KÄVELYLENKEILLÄ! Jee! Suurin syy treenaamattomuuteen kun on ollut se, että pitäis aina lähteä autolla että Possunen vois odotella siellä, mutta ehkä se pian odottelee ulkona puuhun sidottunakin.

Tänään sitten tehtiin jotain hyvin mullistavaa, nimittäin hakua. Lumihangessa! Täällä on ryhmä joka treenaa talvisin hakua, ja päätin liittyä siihen. Itsekseni päätin, ja heti huolivat mukaan :D Tarkoituksena olisi tällä tavoin saada Stefan ilmaisut kuntoon talven aikana, eli siis pelkkää ilmaisutreeniä tiedossa. Possunen taas saa tehdä alkeita talvellakin, niihin kun ei tarvii isoja tallattuja alueita.

Anu neuvoi mua vähän Possusen hajunhauissa, ja se tuli kyllä tarpeeseen! Mä yleensä lähden takaisin päin heti koiran saatua hajun, kehuen vain parilla sanalla. Anu neuvoi jäämään paikalleen kehumaan koiraa, vahvistamaan hajun saantia. Tää oli jotenkin hyvin ilmeistä kun aivoillaan ajattelee, mutta koska mä en ajattele jonkun pitää kertoa mulle. Tehtiin kerta niin että oikeasti jäin kehumaan pentua, ja hitto vie kun se teki HYVÄN suoran piston kun lopulta palasin kauemmas ja päästin sen. Hohoo, Possusesta tulee NIIN hyvä!

Stefa sen sijaan oli ihan hukassa ilmaisujen kanssa, se unohti rullan kokonaan ja tarvitsi lisäkäskyn sen tuomiseen. No, osataan ens kerralla sitten helpottaa tätä, ja onhan meillä koko talvi aikaa tehdä näitä.