Stam1na: Lääke

Sarjassamme ihastuttavia aamuja. Oli vähän kiire tänä aamuna, olin vaihteeksi nukkunut pommiin, ja riehuin alakerrassa kuin päätön. Tullessani hampaita pesemästä Rood makasi keittiön lattialla ja veteli iloisesti jotain kitusiinsa. Tarkempi tutkiminen osoitti: kyseessä olivat isän verenpainelääkkeet. Kamala paniikki päälle, pitikö koiralle antaa suolaa oksettamiseen, vai oliko se jotain muuta? Ensin ruokalusikallinen suolaa koiran kurkusta alas, sitten koirakirjan ensiapuosioon tutkimaan, "suolaliuosta", jaaha. Pakkojuotin Roodille hädissäni sitten sitäkin, kun ei tuntunut vaikuttavan. Seuraavaksi soitin eläinlääkärin päivystykseen, ei vastausta. Sitten lääkekaapille ja etsin lääkkeen paketin ja tarkistin mitä pitää tehdä, jos lääkettä päätyy väärään eliöön. "Jos lääkettä nautitaan vahingossa yliannostus, ottakaa viipymättä yhteyttä lääkäriin". Huraa. Sekoaminen jatkuu, soitto isälle. Isä tulee tarkistamaan ja todetaan, että Rood on syönyt kolme tablettia. Kolmen päivän annos satakiloiselle miehelle. Ja Rood kun ei paina kuin kaksitoista kiloa! Silloin ruokasuola alkoi onneksi vaikuttamaan ja Rood alkoi oksentaa. Iloisen oranssinväristä(lääkkeet olivat oransseja) limaa oli kaikkialla. Olin vain niin helpottunut koiran oksentamisesta että siivosin oksennuksen ilman harmin häivääkään, ja lähdin sitten isän pakottamana kouluun. Parin tunnin jälkeen soitin kotiin kyselläkseni koiran tilanteesta, isä oli saanut eläinlääkärin kiinni, ja ell oli kertonut että ei oikein mitään voida tehdä, verenpainelääkettä kuitenkin sellainen määrä. Eli, jos oksettamalla saatiin kaikki ulos koira on okei, saattaa olla hieman apaattinen mutta selviää. Jos taas ei, se on koiran meno. Koira kuitenkin oli eloisa ja iloinen oma itsensä. Huh. Voin kertoa, että lähes purskahdin itkuun selittäessäni opettajalle myöhästymiseni syytä. Aloin jo miettiä, että jos Nemin juttu toistuu minä en ala YHTÄÄN mitään. Siinä oli pahoja ja sairaita ajatuksia pienen tytön pää täynnä, kun sai sydän syrjällään pelätä koiransa puolesta. Nyt Rood on kuitenkin taas kunnossa, vähän se on väsynyt, kuten ell ennustikin, mutta muuten täysin terve. Syötin sille kaksi jäätelöpuikkoa ihan vaan siitä ilosta että se on elossa ja kunnossa.

Nyt menen siivoamaan lääkekaapin, jotta sen ovi mahtuu kiinni eivätkä lääkelevyt enää tipu lattialle. Tänään selvittiin säikähdyksellä, ehkei enää ensi kerralla jos lääkkeet jatkavat lojumista lääkekaapin päällä ja oven välissä. Eli päivän missio: mennään vielä kerran kaikki tarkistamaan, että lääkkeet ja muut myrkyt ovat koirien ulottumattomissa. Meillä piti olla. Eipä ollut.