Ultra Bra: Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!

Olen treenannut edelleen pelkkää tottista. Sivulletulo alkaa sujua. Suurin osa menee jo ihan hyvin. Kontakti on tuon kanssa upea, vaikka itse sanonkin, Rood tuntuu olevan sitä mieltä että "sivu" tarkoittaa "tule tähän jalkoihin pyörimään ja tapita minua silmiin" eikä suinkaan "suoraan vasemman jalan viereen, katse minuun, lapa polveni kohdalla, ei mutkalla jalkani ympärillä, ei hampaat kiinni polvessani..".

Että näin.

Ongelmana tässä nyt siis on ollut se, että kun Rood lopulta turhautuu tuohon tekemiseen, se iskee hampaansa kiinni jalkaani. Älkää kysykö miksi. Oletan että tuo käytös loppuu kun en vaan huomioi sitä. Ilmeisesti tekee sen siksi, että haluaa yksinkertaisesti palkan, on alkanut myös pitää mekkalaa kun vaadin sitä korjaamaan asentoaan. Interesting. Ei tuo siis haittaa, koska yleensä nappaa suuhunsa vain lahkeeni, ja jos osuukin minuun, kyse on vain pienestä näykkäämisestä. Oletan, että se komentaa minua :D Ei pitäisi ottaa asiaa näin positiivisesti, mutta näen itse asian vain hyvänä. Kun koira haluaa palkkaa näin paljon, se on alkanut tulla useimmiten heti oikein, koska siitä se saa palkan heti. Jos se menee vinoon, se alkaa itse korjailla, ja siinä samalla jäystää jalkaani kun on niin kovasti sen pallon perään.. Tai jotain. No, kuitenkin päädyn lopulta luopumaan Roodista, kun siitä on tullut hullu mielipuoli joka vaan pureskelee minua aina tylsistyessään. (Sarkasmikerroin 100/10, jos joku ei tajunnut vitsiä :P)

Siis, koiran motivaatio upea. Olen iloinen. Tahto onnistua upea. Olen iloinen. Vaikka siinä tuleekin sääret mustelmille. Mutta ei auta mitään, tuskin muutenkaan hametta käyttäisin. Toivon tämän pureskelun tästä loppuvan kun jätän sen huomiotta. Kunhan Rood tajuaa täysin, mitä siltä haetaan, se varmaan lakkaa tarjoamasta lahkeeni imeskelyä.

Sarjassamme sisällöttömät blogitekstit.

Ja btw. Meillä on kissanpentuja :D Rood on siirretty nukkumaan äidin ja isän kanssa kun huoneessani peuhaa kissalauma. Hihi.