Mika: Relax, Take It Easy

Kai sitä pitää päivitelläkkin :)

Kamera kulki mukana koko juhannuksen, mutta enhän mä mitään kuvia ottanut, tietenkään. No, ootte ilman sit, kärsikää.

Juhannus vietettiin siis Laitumella. Stef joutui taas tulemaan toimeen Roodin kanssa, ja ihan hyvin niillä menikin lukuun ottamatta yhtä rähinää, kun treenasin Roodin kanssa vähän tottista, ja Stef sai ihan ihme paniikin aiheesta "se on muuten MUN paikka, pois siitä sivulta!". Mutta sellaista sattuu, ja yksi rähinä on vähemmän kuin ennen, eikö?

Juhannusaatto vietettiin Stefan kanssa kaverin terassilla. Roodin jätin äidille, kun koirat kuitenkin viihtyvät paremmin erikseen kuin yhdessä. Mitäpä siitäkin sitten sanoo, muisti alkaa heti pätkiä kun odottaa pari päivää ennen kirjoitusta.

Mutta se omasta mielestäni tärkein tapaus viikonlopulta oli, kun poikkesin kaveriani moikkaamassa(heti kahden vuoden jälkeen). Siellä oli vähän eläimet vaihtuneet, pari spinonea oli kuollut pois ja tilalle oli tullut serra de airesin paimenkoira, sellainen valtavan mopin näköinen eläin. Oli kyllä hauska otus, ja vilkas! Luojan kiitos nää bortsut on suht rauhallisia koiria, kun sellaiseen ilopilleriin vertaa :D

Kyselin tosiaan tältä ihmiseltä neuvoja Stefan suhteen, kun ulkopuolisen silmin näkee usein paremmin, kuten nytkin. Sain muistutuksen siitä, että tää koirahan on ollut mulla vasta kaks kuukautta, ei sen kanssa kuulu vielä kisoissa käydäkään. Ihan järkevää kun sen tuolla tavalla laittaa, mutta enhän mä jotenkin osannut miettiä siltä kannalta. Eli paino pitäisi laittaa iloiseen tekemiseen ja siihen, että koira alkaa nauttia tekemisestään. Stef kun on vähän sellainen tyypillinen bortsu, aina tekemässä työtä. Haluaisin kuitenkin itse, että koira alkaisi nauttia tokoilusta, koska mua harmittaa kun koira tekee asiat vaan siksi että mä sanon niin. Hakuilusta tuo Stef onneksi nauttii täysin rinnoin, koitetaan saada samanlainen vaihde(tai edes puolet siitä!) tokonkin puolelle.

Treenaamisenkin pitäisi sitten helpottua, tai miten sen nyt ottaa. Päästiin mukaan Ilmajoen Metsästysseuran Koirankoulutusjaoston(nimihirviö? joo) tavoitteellisesti treenaavien tokoryhmään. Että sinne sit vaan hinkkaamaan seuraamista ja muuta mukavaa.

Nyt katkes taas ajatus. Noh, ollaan otettu Stefan kanssa pikkuruista treeniä. Ihan sellaista tosi pientä, ja tosi iloista, niin että koira sekoaa onnesta aina kun otan lelun tai makupalan esiin, kun tietää että hauskaa on tiedossa. Tälläistä lisää! Käytiin tuhlaamassa rahoja eläinkaupassa, ja Stef sai ihan itse valkata parhaan lelun mitä löysi. Ja onkin kyllä rakas lelu, vaikka oli se sen verran hintavakin etten olisi itse siihen päätynyt :D Kyseessä Berran karvainen motivointirätti/patukka/mikälie. Stefasta on tullut kova leikkimään. Oikeesti. Se ei tunnu saavan siitä enää tarpeekseen. Ja mä oon siitä niin kauheen ylpee :)

Eli mä koitan nyt ottaa rennosti. Menköön kisatkin sit miten menee, mutta me pidetään Stefan kanssa lähinnä kivaa nyt :D