Roodilla on oma fanclub.
Oltiin tänään lastenjuhlissa. Minä paistoin lättyjä, Rood oli kohentamassa paikallisten maissipiippujen kuvaa koirakansalaisista. Rood oli kyllä hyvää seuraa, se makoili jaloissani kun myin lättyjä, ja siirtyi aina kiltisti pöydän viereen istumaan kun lapset(ja jotkut aikuisetkin) halusivat silittää. Lättyjä Rood söi parikin, sekä yhden makkaran, mutta sitten ei enää maistunut(onko ihme?). Kaiken kaikkiaan oikein mallikkaasti käyttäytyvä koira.
Kun vieraat lähtivät ja paikalle jäi enää järjestäjäjoukko lapsineen päästin Roodin valtoimekseen. Lapset katselivat silmät pyöreänä, kun huusin sen luokseni antaakseni sille palan pullaa. "Miksei meidän koira oo noin viisas!" kyselivät. Ihanaa, kun joku pitää tuota hulttiota tottelevaisena :D Kovasti kyseltiin Roodin rodusta, sekä siitä paljonko sen kanssa harjoittelen. "Kaksi kertaa viikossa käydään agilityssä ja kerran viikossa tottiksessa." Ihmiset tuijottivat silmät pyöreinä, mutta totesivat sitten, että on ihan hyvä, että teinitytöllä on viitseliäisyyttä pelata koiransa kanssa. En viitsinyt edes mainita, että se isoin työ tehdään kuitenkin kotona treenatessa :D Sitten villiinnyin näyttämään lapsille Roodin bravuurin, "pam"-koira-kellahtaa-kyljelleen -tempun. Jouduin toistamaan sen kolme kertaa, koska aikuiset halusivat ihmetellä. Jokaisen kerran jälkeen saimme valtaisat suosionosoitukset, ja kyselyt siitä, että kuinka koira voikaan olla näin fiksu.. Toivon vain, etteivät kanssamaanviljelijäni ala hankkia bordercollieita vain koska ne ovat niin fiksuja. Ei taitaisi heiltä kuitenkaan into riittää bortsujensa kouluttamiseen, kun suomenlapinkoiransa ja saksanpaimenkoiransakin ovat kotona kouluttamattomina. Yksi pieni poika kyseli isältäni mistä koira on haettu. "Seinäjoelta" kuului vastaus, ja poika tietenkin heti tivasi, että onko niitä siellä vielä paljon, hän haluaa oman, tai parikin! Isä ovelana ilmoitti, että Rood on ainoaa laatuaan eikä sellaista saa enää mistään. Totta kai sekin. Lienee hankalaa löytää tuollainen toispuoleinen kääpiöbortsu lapsiensa iloksi.
Oli tosi mukavaa, kun ihmiset pitivät Roodia tottelevaisena. Eivät kyllä paljon koiria ole nähneet, täytyy myöntää. Mutta näille ihmisille Roodini oli kuin Jeesuksen uusi, karvainen inkarnaatio. Toivottavasti paikallisista lapsista kasvaa nyt koiramyönteisiä aikuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti