Nirvana: Smells like teenspirit

Minä onneton olen vuoden luokkalaisiani nuorempi, joten en vielä vähään aikaan pääse treeneihin omalla autolla. Onneksi on kavereita, jotka saa taivutelluksi kyyditsemään. Eilen mentiin agilitytreeneihin paikkakunnan pahimmalla peniksenjatkeella, takapenkki vilttiin verhoiltuna ettei vaan tule koirankarvoja :D

Ennen reenien alkua otin Roodin kanssa aata, joka oli unohtunut yksin kentälle. Rood ei millään tahtonut mennä, vaikka se oli abc-kurssilla Rodeon lempieste. No, muutaman kerran yritin houkutella ja lopulta sain koiran kiipeämään yli. Kun Rood lopulta tajusi mitä me duunaillaan, teki se loput toistot hienosti.

Treeni aloitettiin putkella. Rood meni tietenkin hyvin, vaikka putki olikin venytetty mahdollisimman pitkäksi. Leikkiä koira ei jaksanut, joten otin namilla. Myöhemmin otin myös lelulla, kun ilma alkoi viiletä. Seuraavana kaksi hyppyä peräkkäin. Myös nämä ideaalisti. Ainoa virhe, ohjaajan huomaama, minä en edes tajunnut, oli se, että Rood tuli koko ajan minua kohti. Se oli kuitenkin oma virheeni, joka korjautui kun muutin suuntani suoraan eteenpäin, enkä kääntynyt koiraa kohti juostessani. Kun korjasin, koirakin meni upeasti. Tämän jälkeen otin itsekseni keppejä, jotka eivät menneetkään niin hyvin. Roodia alkoi taas väsyttää, mutta namilla olisin ottanut tämän enivei. Minä mokailin joten koirakin mokaili. Loppujen lopuksi saatiin pari ihan onnistunuttakin toistoa. Pitää varmaan pystyttää jotain auraviittoja tuonne nurtsille, niin päästään kotonakin treenaamaan. Tämän jälkeen puomi, joka meni hienosti, tietenkin. Otettiin niin, että ensin annan käskysanan "puomi" joka tarkoittaa, että koiran on asetettava etutassut ylösmenokontaktille, palkkaan, "kiipee", joka antaa koiralle luvan jatkaa matkaa, ja loppuun "jarru", palkka namialustalta ja vapautus. Ei ongelmia tämänkään kanssa. Sitten vielä pituushyppy, se ei tuottanut Roodille mitään vaikeuksia. Viimeisenä a-este, jota treenattiin samoin kuin puomia. Roodille se oli helppoa, mutta pienillä koirilla oli varmaankin vaikeaa, en seurannut, mutta olettaisin, kun vauhdinotto ei onnistunut nousukontaktin takia. Enivei, hyvin tämäkin. Ja sitten meidän piti juosta, jotta teinikuskimme ei tarvinnut odottaa yhtään kauempaa.

Ja sitten se teinihenki vasta alkoikin haista! Kuin pahaiset amikset kaahailimme ympäri paikkakuntaa takapenkki täynnä narttuja(lue: minä ja Rood). Oli ihan hauskaa, Roodilla varsinkin, kun se pääsi välissä ulos autosta jahtaamaan paikkakunnan kissoja. Rood oli succès.. Kaikki paikkakunnan teinihyökkäyksen kohteeksi joutuneet asukkaat olivat erittäin mieltyneet pieneen amiskoiraamme. Ja sai Roodkin opetella ajelua vähän kalliimmalla autolla, vaikka tuskin kovin monesti sellaisen kyytiin pääseekään.. Tai ei sitä tiedä, jos ihastuttava kuskimme nappaa taskukokoisen lunnikoiransa mukaan ensi kerralla ja alkaa käydä kanssamme treeneissä!