Minä, joka en todellakaan pidä agilityä OIKEANA koiraharrastuksena ikään kuin tulin hulluksi. Rakensin agilityradan tuonne meidän pihalle. Ensin se lähti vain niistä kepeistä, kun ajattelin että ne tarvitsevat paljon treeniä. Tarvikkeet: auraviittoja ja rautakanki. Hakkasin sitten lauantaina maahan neljä reikää ja tökkäsin kepit pystyyn. Illalla lisäsin kaksi keppiä, kun harjoittelu edistyi niin hyvin.
Sitten eilisissä treeneissä, kun puhuttiin siitä, että minun täytyy opetalla ohjaamaan, saada koira kuulolle, minulta taisi mennä jokin säätö vinoon päänupissa. En edes tiennyt olevani näin perfektionisti, mutta aina oppii uutta, itsestäänkin.
Joka tapauksessa. Kymmenen maissa illalla raahasin autotallista loput auraviitat (kuusi jäi, joten saan niistä loput kepit aikanaan) ja pahvinkeräyksestä ison laatikon. Muut tarvikkeet rautakanki, jesari ja mattopuukko. Askartelin pahvista 40cm korkeita paloja ja tein rautakangella maan täyteen reikiä. Auraviitat taas pystyyn ja pahvit jesarilla kiinni niihin. Kuulostaa muuten paljon helpommalta, kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Kello oli melkein puolenyön kun lopetin.
Laitoin hypyt neliöön, jotta voin harjoitella ohjausta. Mietin pitkään, mikä kuvio olisi hyvä, ja päädyin lopulta tähän. Nähdään sitten, onnistutaanko tällä harjoittelussa.
Nyt lopulta, saanen esitellä, Agilitykenttä Takku!
Ikävä kyllä en saanut tätä alempaa kuvaa niin, että se näkyisi kokonaan.. No, KÄRSIKÄÄ!
1 kommentti:
Hienot on. Kuva voi vääristää mutta onko keppien väli 60cm. Tai lähelle, liian kapeana ne on vaikeammat. hienot hypyt, mä en olisi keksinyt tuollaisia. Siinäkin näyttää tosi pieneltä etäisyydet mutta sen kuva taitaa hämätä. Joku 5m ainakin kantsii olla. Neliössä voikin aika kaikenlaista harjoitella. Laita välillä koirastakin kuvia. :D
Lähetä kommentti